Allergia ja huono suolistofloora kuuluvat yhteen

Lukuisat epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että lähellä luontoa elävät ihmiset saavat määrättyjä terveyshyötyjä. Muun muassa kuolemat kroonisiin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja syöpään vähenevät. Lisäksi se aiheuttaa merkittävästi vähemmän psyykkisiä ongelmia ja paljon vähemmän allergioita. Monia myönteisiä psykologisia, fysiologisia ja endokriinisiä vaikutuksia on raportoitu, mitkä luetaan sen ansioksi, että liikutaan enemmän, on enemmän sosiaalisia kontakteja ja myös mm. enemmän auringonvaloa (Rook GA Proc Natl Acad Sci USA. 2013;110:18360-18367).

Allergia on sekä paikallinen että yleinen tulehdus

Allergia on reaktio, joka syntyy, kun joku tai jotkut kehon kudoksista/soluista altistuu/altistuvat sellaisten aineiden uhkalle, jotka eivät normaalisti kuulu kehoon. Kun elimistö altistuu niille, käynnistyy puolustusreaktio, jota me ihmiset käsittelemme eri tavoin ja joka saa aikaan erilaisia vaikutuksia, riippuen siitä kuinka valmistautuneita tai herkkiä olemme. Pohjimmiltaan allergia on vain lisääntynyt paikallinen ja yleinen tulehdus, jolla perinteisen kuvauksensa mukaan on neljä enemmän tai vähemmän selkeää tekijää: punoitus, turvotus, kuumotus ja kudostoiminnan heikentyminen. Reaktio voi tapahtua kehon kaikissa kudoksissa, mutta näkyy useimmiten iholla, keuhkoissa ja maha-suolikanavassa.

Erityisen altis on maha-suolikanava, johon tulee päivittäin miljardeja eri aineita, joista useilla on allergiaa aiheuttavia ominaisuuksia (näitä aineita kutsutaan allergeeneiksi), sekä epämiellyttäviä mikro-organismeja, joilla on kyky aiheuttaa tulehduksia ja infektioita. Allergeenien ja sairauksia aiheuttavien bakteerien yhdistelmä on lisäksi erityisen tehokas ja ei-toivottu.

Antibioottihoito panee suojamekanismit pois pelistä

On tärkeää, että keho oppii tunnistamaan vaarattomat aineet eikä aiheuta tulehdusta silloin, kun sitä ei tarvita. Eläinkokeet osoittavat, että normaalit puolustusmekanismit joutuvat merkittävässä laajuudessa pois pelistä niillä, joita hoidetaan antibiooteilla tai jotka altistuvat muille kemikaaleille, kuten myös heillä, jotka eivät huolehdi suolistofloorastaan ja joiden suolistoflooran määrä ja toiminta on kunnolla heikentynyt (Stefka AT et al Commensal bacteria protect against food allergen sensitization. Proc Natl Acad Sci USA. 2014;111:13145-13150). On esimerkiksi osoitettu, että hiirillä, jotka vastasyntyneinä altistettiin antibiooteille, kehittyy myöhemmin elämässä esim. maapähkinäallergia.

Liiallinen hygienia on räjäyttänyt tämän päivän allergioiden ja kroonisten sairauksien määrän

Hyvin toimiva suolistofloora on siis edellytys suojalle lukuisia eri allergioita vastaan. Ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta kehittää hyvää suolistoflooraa ja hyvää immuunipuolustusta, ovat helppo saalis allergioille ja myöhemmässä vaiheessa myös kroonisille sairauksille. Vuonna 1989 Strachan (Strachan DP (1989) Hay fever, hygiene, and household size. BMJ 299(6710):1259-1260) huomautti, että ne panostukset, joilla yhteiskunta suojaa vastasyntyneitä ja lapsia esimerkiksi tulehduksia aiheuttavia mikro-organismeja vastaan, rajoittavat itse asiassa voimakkaasti immuunijärjestelmän mahdollisuuksia kehittyä ja toimia täydellä tehollaan, ja suojata meitä sairauksilta, infektioilta, allergioilta ja kroonisilta sairauksilta. Strachanin huomio, joka sain nimen hygieniahypoteesi, on nykyään laajalti hyväksytty tutkijoiden joukossa.

Moni asia häiritsee immuunijärjestelmän optimaalista kehitystä ja toimintaa

Nykyään tiedämme, että sikiön ja vastasyntyneen altistumisella mikro-organismeille ja mahdollisuudella kehittää monimuotoinen, vakaa ja toimiva suojaavien bakteerien koostumus (mikrobiomi), on suuri merkitys yksilön tulevalle terveydelle. Kaikella tätä prosessia häiritsevällä, esimerkiksi liioitellulla hygienialla, rokotteilla, väärällä ravinnolla, keinotekoisella äidinmaidonkorvikkeella, lääkkeillä (erityisesti antibiooteilla ja erityisesti sikiökaudella, vastasyntyneenä ja varhaisina lapsuusvuosina) on ratkaiseva merkitys tulevalle terveydelle (Blaser M (2011) Antibiotic overuse: Stop the killing of beneficial bacteria. Nature 476(7361):393-394).

Valitettavasti vaikeat ja usein hengenvaaralliset allergiset reaktiot (jota kutsutaan usein anafylaktiseksi sokiksi) yleistyvät hälyttävällä nopeudella (Cao S et al The role of commensal bacteria in the regulation of sensitization to food allergens. FEBS Lett. 2014;588:4258-4266). Myös ”arkisemmat” allergiat lisääntyvät nopeasti ja nykyään 8 % lapsista ja 2 % kaikista aikuisista länsimaissa kärsii jonkun tyyppisestä selvästi havaittavasta allergiasta. Yksi syy monien joukossa on, että me syömme nykyään teollisesti valmistettua länsimaista ruokaa, joka sisältää aivan liian vähän kasvikuituja. Emme saa eivätkä erityisesti lapsemme lähes lainkaan ”kovia” kuituja, jotka ovat suolistobakteeriemme suosikkiruokaa ja joita ilman ne eivät voi elää, toimia ja suojata meitä sairauksilta.

Bakteerien kuiduista tuottamat hyödylliset aineet ovat niitä, jotka suojaavat meitä

Viime vuosina on kiinnitetty huomiota tiettyjen aineiden merkittävään allergioita ja sairauksia ehkäisevään vaikutukseen. Suolistofloora muodostaa niitä paikallisesti suoliston limakalvon pinnalla ja erityisesti paksusuolen ensimmäisessä puolikkaassa. Siinä on kyse niin kutsutuista lyhyistä rasvahapoista – joita voi kutsua eräänlaisiksi terveyden lymyilijöiksi. Lyhyitä rasvahappoja kutsutaan usein englanninkielisellä lyhenteellä SCFA (short chain fatty acids) ja ne koostuvat lähinnä etikkahaposta, propionihaposta ja voihaposta – kaikki tunnetaan siitä, että ne antavat ravintoa suolen seinämän limakalvolle (mucosa) ja ehkäisevät siten vaarallista suolen seinämän läpäisevyyttä (vuotava suoli / leaky gut), jota esiintyy aina lyhyiden rasvahappojen puutoksessa/huonosti toimivassa suolistofloorassa. Sen lisäksi on havaittu lukuisia erittäin myönteisiä lyhyiden rasvahappojen lyhyt- ja pitkäkestoisia terveysvaikutuksia, ei ainoastaan suolen seinämälle vaan koko immuunijärjestelmälle.

Etikkahappoa muodostuu noin kolminkertainen määrä propionihappoon ja voihappoon verrattuna, ja ylimäärä muuntuu maksassa ravinnoksi.  Usein esiintyy kuitenkin lyhyiden rasvahappojen ja erityisesti voihapon (jota muuten pidetään kaikkein tärkeimpänä suolen seinämän toiminnalle) puutetta ja siksi suolisto on erityisen tarkka tuotettavan voihapon suhteen – kaikki käytetään ja vain muutama prosentti häviää ulosteen mukana.

”Kovien” kuitujen puute rasittaa suolistoflooraa – ehkä jopa ikuisesti?

Lyhyet rasvahapot ovat todella lyhyitä – niissä on vain 1–6 hiiliatomia ja ne muodostuvat ”kovien” kuitujen kuten polysakkaridien, oligosakkaridien mutta myös eri proteiinien ja peptidien niin kutsutun mikrobifermentaation avulla paksusuolessa – ehkä hätäratkaisu silloin, kun kuitua ei ole riittävästi? Kaikkein tärkeimmät kuidut lyhyiden rasvahappojen tuotannolle ovat selluloosa, beetaglukaanit, guarkumi, fruktaanit, resistentti tärkkelys, galaktomannaanit, ksylaanit ja pektiinit – kuidut, joita useimmat eivät saa riittäviä määriä.

Valitettavasti suurin osa meistä on nykyaikaisen elämäntavan myötä ja pääasiallisesti teollisen ruoan saannin vuoksi menettänyt tärkeitä osia suolistofloorasta, mikä on aiheuttanut vaikeuksia muuntaa/hajottaa ”kovia” kuituja. Tämä puolestaan merkitsee valitettavasti sitä, että monien, ehkä jopa useimpien, on rajoitettava sellaisten kuitujen käyttöä, koska niistä aiheutuu oireita – jäljellä ei enää yksinkertaisesti ole bakteereja, joilla on kyky hajottaa näitä ”kovia” kuituja. Oikeastaan niiden hajottamisen pitäisi alkaa jo ohutsuolen yläosassa, koska jo siellä pitäisi olla bakteereja, jotka voivat aloittaa kasvikuitujen hajottamisen. Mutta koska ne nyt usein puuttuvat, kuidut jäävät fermentoitumattomiksi ja aiheuttavat sen sijaan oireita: vatsan ääntelyä, ripulia ja ummetusta vuorotellen ym. Tämä pakottaa valitettavasti monet välttämään / vahvasti rajoittamaan oikeiden superkuitujen saantia – asia, josta olen kertonut tässä ja tässä kronikassa.

Jos ei kestä ykkösjoukkuetta, joutuu tyytymään kakkosjoukkueeseen

Lähes puolen Pohjois-Amerikan, Australian ja Euroopan ihmisistä lasketaan kärsivän jonkun tyyppisistä suolistovaivoista. Yleisin on niin kutsuttu irritable bowel syndrome – IBS. Näiden ihmisten on siksi valitettavasti vältettävä tai ainakin merkittävästi rajoitettava ”kovien” kuitujen saantia (nykyään korkea Fodmap) ja keskityttävä eniten ”kiltimpien” kuitujen saantiin.

Korkea Fodmap-rikas ruoka (joka sisältää runsaasti ”kovia” kuituja), joita suositellaan rajoittamaan, ovat muun muassa omena, aprikoosit, karhunvatukka, kuivatut hedelmät yleensä, viikuna, mango, nektariinit, papaija, persikat, päärynä, luumu, vesimeloni, kukkakaali, latva-artisokka, sienet ja herneet.

Matala Fodmap-ruoka (sisältää pienempiä määriä ”kovia” kuituja), joita kuitujen näkökulmasta voi syödä vapaasti, ovat muun muassa banaanit, mustikat, cantaloupe-meloni, karpalo, viinirypäleet, kiivi, sitruuna, lime, mandariinit, appelsiinit, passionhedelmä, ananas, vadelma, raparperi, mansikat, tangeriinit, kuten myös vihannekset alfa-alfa, bambunverso, espanjanpippuri, porkkanat, kurkku, munakoiso, vihreät pavut, lehtikaali, salaatti, palsternakka, kurpitsa, peruna, retiisit, merilevä, pinaatti, kesäkurpitsa, tomaatit, nauris, zucchini, kvinoa (näistä useimmat sisältävät kuitenkin runsaasti hedelmäsokeria).

Allergioiden perusta muodostuu sikiökaudella ja varhaislapsuudessa

Kuva tiivistää sen, miten tutkijat näkevät elämäntavan ja allergioiden kehittymisen yhteyden elämän eri vaiheissa ja erityisesti varhaisvaiheissa: sikiökaudella, vastasyntyneenä ja varhaislapsuudessa (Kim BJ et al. Environmental Changes, Microbiota, and Allergic Diseases. Allergy Asthma Immunol Res. 2014;6:389-400). Allergioiden lisääntymiseen vaikuttavien tekijöiden joukossa ovat äidin elämäntavat ennen raskautta ja sen aikana kuten myös imetysaikana, synnytys keisarinleikkauksella, länsimaisen prosessoidun ruoan kulutus, altistuminen endotoksiinille (ilmassa oleva pöly ja sopimaton ravinto), tupakka, saasteet ja ympäristömyrkyt, ilmastonmuutos ja moni muu – toisin sanoen paljolti samoja tekijöitä, joiden on osoitettu aiheuttavan kroonisia sairauksia myöhemmin elämässä.

Probiootit vähentävät allergioiden riskiä

Tähän saakka probiootteja on kokeiltu allergioihin eniten koe-eläimillä. Kun hiiret ovat saaneet laktobasilleja, on havaittu muun muassa astman kehittymistä voimakkaasti estävä vaikutus (Yu J et al Allergy Asthma Immunol Res. 2010,2,199-205). Viime vuosina on aloitettu kokeilemaan, vaikkakin liian varovaisesti, probiootteja myös ihmisille. Tulokset ovat tähän saakka vaihdelleet paljon – osa bakteereista on osoittautunut tehokkaiksi, toiset eivät. Annokset ovat vaihdelleet liian paljon ja hoidettujen ryhmien koot ovat usein olleet liian pieniä, ja toistaiseksi lisäkuituja ei ole annettu samaan aikaan. Juuri nyt tilanne näyttää sille, että tässä vaiheessa ei ole mitään perusteita suositella probiootteja erilaisiin allergisiin reaktioihin – ei ainakaan allergioiden lievittämiseksi tai hoitamiseksi, mutta sitä vastoin allergioiden syntymisen ehkäisemiseksi.

Aikaisemmassa ADHD:ta käsittelevässä kronikassani kerroin suomalaisten tutkijoiden Erika Isolaurin & Seppo Salmisen uranuurtavasta työstä. Jo 15 vuotta sitten he hoitivat raskaana olevia naisia, jotka tulivat suvuista, joissa oli suuri allergiakuormitus, probiooteilla raskauden viimeisten kuukausien aikana sekä vastasyntynyttä vielä kuuden kuukauden ajan – hoito, joka itse asiassa osoitti allergioiden esiintymisen puolittuvan (Kalliomäki M et al Lancet 2003;361(9372):1869-1871). Todella suuri uutinen oli kuitenkin se, että tämä hoito ehkäisi täysin ADHD:n synnyn myöhemmin elämässä.

On täysin selvää, että runsas lyhyiden rasvahappojen saanti on välttämätöntä optimaaliselle suoliston terveydelle. Tiedämme myös, että allergisten lasten propionihappojen, etikkahappojen ja voihappojen tasot ovat alhaisemmat verrattuna lapsiin, joilla ei ole allergioita (Böttcher MF et al Clin Exp Allergy 2000;30,1591). Ilmiselvästi tehtävänä on kaikin tavoin pyrkiä lisäämään näiden tärkeiden lyhyiden rasvahappojen tasoa suolistossa – ja toivottavasti runsaasti tärkeitä, terveyttä edistäviä kuituja sisältävä bakteerien koostumus pystyy edistämään sitä.

Toiveet kohdistuvat synbiootteihin

Lapsilla, joilla on allergisia ihomuutoksia (atopic dermatitis), on suuri riski saada myös astma. Ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa näille lapsille (keski-ikä 17 kuukautta) annettiin 12 viikon mittaisessa tutkimuksessa synbioottiyhdistelmä, joka sisälsi pienen annoksen bifidobakteeria sekä pienen annoksen galakto- ja frukto-oligosakkaridien (0.8 g/100 ml) sekoitusta. Hoidetuilla lapsilla kehittyi merkittävästi vähemmän allergioita – vuoden kuluttua 14 %:lla hoidetusta ryhmästä oli merkkejä astmasta verrattuna 34 %:iin vertailuryhmässä, ja 6 % hoidetusta ryhmästä oli aloittanut astmalääkityksen verrattuna 26 %:iin vertailuryhmässä. Viidellä lapsella vertailuryhmässä oli kehittynyt selvästi havaittava kissa-allergia, mitä ei havaittu synbiooteilla hoidettujen ryhmässä (van der Aa LB et al.  Allergy. 2011;66:170-177). Tämä pieni ja osittain puutteellinen tutkimus antaa toivoa siitä, että synbioottinen hoito voi olla merkittävästi tehokkaampi kuin pelkkä probioottinen. Ja erityisesti silloin, jos sitä ei rajoiteta vain muutamaan viikkoon, vaan annetaan pysyvästi ja se sisältää suuria bakteeri- ja kuitumääriä.

Olen tutkinut pian 15 vuotta erityistä synbioottia, joka sisältää neljää hyödyllistä bakteeria (lb plantarum, Lb paracasei, Pediococcus pentsaceus ja Leuconosdoc mesenteroides) ja suuren annoksen neljää tärkeää ja tunnettua kuitua (beetaglukaani, inuliini, pektiini ja resistentti tärkkelys). Yhteensä 10 grammaa kuitua – lähes kolmasosa suositellusta päivittäisestä kuidun tarpeesta ja lisäksi riittävä määrä ”kovia” kuituja päivittäiseen tarpeeseen.

Valitettavasti en ole toistaiseksi ehtinyt kokeilla hoitoa Synbioticsilla allergioihin. Tuntuu, että sille pitäisi antaa ensisijainen huomio.

Mer från Prof. Bengmark