Elintärkeä D-vitamiini
D-vitamiinin puute – kärsimys vertaansa vailla
D-vitamiinin puutteen historia on pitkä ja täynnä sanoin kuvaamattomia vaivoja. Vuosien saatossa sekä lapset (vähintään 6 kuukauden ikäiset) että aikuiset ovat kärsineet käsittämättömän paljon D-vitamiinin puutteesta – se oli hinta, jonka joutui maksamaan näin pohjoisessa asumisesta. D-vitamiinin puute oli erityisen yleistä 1600- ja 1700-luvuilla, mikä liittyi todennäköisesti siihen, että ihmiset muuttivat suuremmassa määrin kaupunkeihin.
Tilan kuvasivat ensimmäisen kerran lääketieteellisessä kirjallisuudessa noin vuonna 1750, kuten niin usein tuolloin, kaksi englantilaista lääkäriä. Tilaa kutsuttiin riisitaudiksi muualla maailmassa, mutta se nimettiin Ruotsissa englannintaudiksi. Tauti alkoi yleensä vakavilla ruoansulatusongelmilla ja lapsilla sanoinkuvaamattomalla itkulla – heti kun äidit koskivat lapsiaan, nämä huusivat tuskasta. D-vitamiinin puutteen seuraukset tekivät luustosta pehmeän, ja ellei sitä hoidettu ajoissa, se aiheutti elinikäisiä epämuodostumia – vakavat epämuodostumat johtivat laajaan vammaisuuteen ja naisilla vaikeuksiin synnyttää lapsia. Laajat hammasvauriot ja varhainen hampaattomuus olivat myös yleisiä, ja niitä esiintyi suuressa osassa väestöä.
Mitään kunnollista hoitoa ei ollut ennen vuotta 1920, jolloin sairaus sai selityksen – D-vitamiinin puutos. Tuolloin vasta 35-vuotias englantilainen tutkija Edward Mellanby tunnisti ensimmäisenä D-vitamiinin puutoksen selityksenä englannintaudin alkuperälle. Koekoirat, joiden sallittiin elää pelkästään puurolla, saivat D-vitamiinin puutoksen melko nopeasti, mutta ne voitiin parantaa, kun puuroon lisättiin kalanmaksaöljyä. Myöhemmin Edwardin vaimo May Mellanby osoitti D-vitamiinin laajan kyvyn ehkäistä ja parantaa hammasvaurioita, mikä on merkinnyt suunnattoman paljon ihmiskunnalle. Pitkällä aikavälillä D-vitamiinin löytäminen merkitsee varmasti paljon enemmän – varsinkin nyt, kun penisilliinin käyttö on hitaasti loppumassa ja D-vitamiini kausi on vasta lapsenkengissään.
D-vitamiini on paljon enemmän kuin vitamiini – se hallitsee satoja tärkeitä elimistön prosesseja
D-vitamiini ei ole vain vitamiini kaikkien 100 vuotta tuntemiemme vitamiinien joukossa, se on myös tärkeä hormoni ja ennen kaikkea ratkaiseva tekijä hyvin toimivalle suolistoflooralle ja immuunitoiminnoille – ominaisuudet, joihin on vasta viime vuosina kiinnitetty kunnolla huomiota.
Pitkään D-vitamiinin ominaisuudet – tukea luuston kehitystä/mineraalien, kuten kalsiumin ja magnesiumin, varastointia luustossa, ja sen kyky estää lasten riisitauti (englannintauti) ja vanhusten osteoporoosi – olivat ainoina kiinnostuksen kohteina. Nämä toiminnot edellyttävät tietysti suhteellisen pientä D-vitamiinilisää, mikä selittää sen, miksi lapsille ja aikuisille suositeltu päivittäinen annos pidettiin pitkään alhaisella tasolla. Hyvin toimivan suolistoflooran ja optimaalisen immuunitoiminnan ylläpitämiseksi näyttää kuitenkin siltä, että elimistö tarvitsee huomattavasti suurempia D-vitamiinipitoisuuksia!
Harvinainen päiväntasaajalla – hyvin yleinen Pohjoismaissa
D-vitamiinin puutteen ilmaantuvuus kasvaa sitä mukaa, mitä kauempana päiväntasaajasta asutaan – se on hinta, jonka maksamme asettumisesta näin kauas pohjoiseen. Ruotsissa lievä D-vitamiinin puute on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja on raportoitu, että yli 80 prosentilla lapsista ja nuorista Ylä-Norrlandissa ja yli 60 prosentilla Etelä-Ruotsissa (Göteborg) on dokumentoitu D-vitamiinin puutos. Hyvistä olosuhteista huolimatta D-vitamiinin puute näkyy myös päiväntasaajalla – tummaihoisten ihmisten on noin viisi kertaa vaikeampaa saada D-vitamiinia, ja syynä on näiden maiden uskonnolliset määräykset, jotka vaativat kehon peittämistä etenkin naisilla. Tämä on myös aiheuttanut suuren ongelman myös maassamme – tummaihoisilla ilmenee täällä huomattavasti lisääntynyt sairastuvuus. Päiväntasaajalla sairaudet, kuten astma, 1-tyypin diabetes, tulehduksellinen suolistosairaus ja multippeliskleroosi, ovat hyvin harvinaisia.
Äiti aurinko tarjoaa sen – tässä ei auta pelkkä ruokavalio
Erityisesti elimet lisäkilpirauhanen, aivot, munuaiset, suolisto, suolistofloora ja luusto ovat herkkiä vähäiselle D-vitamiinin saannille. Ja elimistön D-vitamiinin tarvetta tuskin voidaan täyttää pelkällä ruokavaliolla. Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet elintarvikkeista ovat rasvainen kala, munat ja rasvainen maito, mutta D-vitamiinin määrä, johon tällainen ruokavalio voi vaikuttaa, ei riitä pitkälle – kukaan ei voi syödä niin suuria määriä rasvaisia kaloja ja munia kuin mitä vaadittaisiin. On vain yksi luonnollinen keino, joka kattaa tarpeen: auringossa oleminen ja ihon altistaminen, jotta saa tarpeeksi D-vitamiinia. Auringon tehtävä on muuntaa ihossa oleva kolesteroli D-vitamiiniksi, joka normaalisti varastoidaan elimistöön tulevia tarpeita varten. Niin kaukana päiväntasaajasta kuin Ruotsi on, tämä voi tapahtua vain kesällä.
Talvikuukausina uutta synteesiä ei tapahdu, vaan varastot keventyvät nopeasti – jokaisen syyskuun jälkeisen 6 viikon jakson aikana varastoitu D-vitamiini vähenee puoleen. Tämä tarkoittaa, että varastot ovat erittäin vähäiset maaliskuusta huhtikuuhun – ajanjakso, jolloin uudet taudit usein ilmaantuvat ja toiset palaavat, kuten masennus ja tulehduksellinen suolistosairaus.
Auringonotto on varsinkin keskikesällä erittäin tehokasta. Yksi tunti koko kehon auringonottoa keskellä päivää tuottaa noin 24000 IU – vain 10-15 minuuttia auringossa riittää usean päivän tarpeisiin. Osittain on väärinkäsitystä, että ei tule ottaa aurinkoa keskellä päivää – juuri niin pitää tehdä – varovasti ja polttamatta ihoa!
Auringolla on nimittäin pohjimmiltaan kahta erilaista ”sädettä”, haitallista / syöpää aiheuttavaa UV-1:tä ja tässä yhteydessä hyödyllistä UV-2:ta. Hyödyllisten/haitallisten UV-säteiden suhde on ehdottomasti paras keskellä päivää. Siksi on parempi ottaa aurinkoa lyhyesti keskellä päivää kuin pidempään aikaisemmin tai myöhemmin päivällä – olet tosin alttiina hieman enemmän haitallisille säteille, mutta saat valtavan määrän enemmän hyödyllisiä säteitä!
D-vitamiinin puute aiheuttaa monia sairauksia – melkein KAIKKIA
D-vitamiinin puutteen on esitetty liittyvän esim. näihin tiloihin: allergia yleisesti, Alzheimerin tauti, astma, autismi, verenmyrkytys, syöpä, Crohnin tauti, kystinen fibroosi, silmänpohjan ikärappeuma (makuladegeneraatio), masennus, diabetes 1 ja 2, huono kuulo, huonot urheilusuoritukset, ekseema, epilepsia, liikalihavuus, vilustuminen, ennenaikainen ikääntyminen, raskausvaivat ja synnytysvaikeudet, sydänsairaudet, hampaiden reikiintyminen, korkea verenpaine, infektiot, hedelmättömyys, flunssa, keuhkosairaudet ml. COPD, migreeni, multippeliskleroosi, lihaskipu, suun sairaudet, kuten ientulehdus, karies ja hampaiden menetys, munuaissairaus, Parkinsonin tauti, psoriaasi ja muut ihosairaudet, reumaattiset sairaudet, skitsofrenia, tuberkuloosi ja emätinvuoto.
D-vitamiinin puutteen ei tarvitse olla läsnä sairauksien alkuvaiheessa, esimerkiksi sekä multippeliskleroosilla että Parkinsonin taudilla on vahva yhteys D-vitamiinin puutosjaksoihin aikaisemmassa elämänvaiheessa. Tutkimukset osoittavat, että suurimmalla osalla sairaalaan tulevista kroonisen sairauden saaneista on D-vitamiinipuutos – esimerkiksi erilaisten kroonisten sairauksien leikkaukseen: lihavuusleikkaus 57 % (tummaihoinen 79 %), munuaissiirto 67 % (tummaihoinen 95 %), kroonisen haimatulehduksen leikkaus 77 % ja lonkan/polven proteesi 85 %. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, kuinka monta näistä hoidoista/toimenpiteistä olisi voitu välttää, jos D-vitamiinin tarve olisi huomioitu aiemmin elämässä.
D-vitamiinin kyky estää flunssaa ja muita kausiluonteisia infektioita on ilmiömäinen
On varmaa, että menneisyydessä esiintyneet suuret influenssaepidemiat, kuten esimerkiksi espanjantauti, vaativat miljoonia ihmishenkiä, koska useimmilla ihmisillä oli enemmän tai vähemmän laajalle levinnyt D-vitamiinin puutos. On erityisen tärkeää tietää, että myös D-vitamiinilla, kuten probiooteillakin ja synbiooteillakin, kuten useissa tutkimuksissa on näytetty, on ilmiömäinen kyky estää infektioita ja flunssaa, jotka niin usein vaikuttavat väestöön keväällä, kun D-vitamiinipitoisuus kehossa on pienin. Itse asiassa ei ole lääkettä, joka voisi kilpailla D-vitamiinin kanssa tämän torjumisessa.
Vaikka 25 prosentilla niistä, jotka eivät saaneet D-vitamiinilisää, kehittyi flunssa talvella, vain 3 prosentilla niistä, jotka saivat 800 IU (20 µg) D-vitamiinia päivässä, oli flunssa. Ja niillä, jotka saivat 2000 IU (50 ug) päivässä, ei ilmennyt lainkaan flunssaa.
Säännöllinen D-vitamiinilisä vähentää radikaalisti sairastuvuutta ja säästää miljardeja yhteiskunnalta
Jos kaikilla eurooppalaisilla olisi aina normaali D-vitamiinitaso, useiden sairauksien esiintyvyys vähenisi radikaalisti. Amerikkalais-eurooppalainen tutkimusprojekti (Gant WB et al Prog Biophys Mol Biol 2009;99:104-113) käytti terveysekonomian professori Bengt Jönssonin Tukholman kauppakorkeakoulussa kehittämiä menetelmiä kartoittamaan, mitä vaikutuksia sillä olisi, jos pidettäisiin huolta siitä, että kaikkien EU:n kansalaisten veressä olisi aina normaali D-vitamiinitaso. He asettivat D-vitamiinipuutoksen rajan hyvin matalalle tasolle (40 ng/ml), ja nykyään melkein kaikki tutkijat ja jopa joidenkin maiden viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sen pitäisi olla lähes kaksinkertainen (70 ng/ml). 40 ng/ml saavutetaan useimmissa tapauksissa, kun päivittäinen saanti on 2000-3000 IU (50-75 µg) D-vitamiinia, ja siihen pääsyn kustannusten (tieto, testaus, D-vitamiinin kustannukset jne.) arvioidaan olevan 10 miljoonaa euroa vuodessa (noin 95 miljoonaa Ruotsin kruunua). Toisaalta voiton (sairastuvuuden/hoitobudjetin alentuneet kustannukset) arvioidaan olevan vähintään 187 miljardia euroa vuodessa (noin 1765 miljardia Ruotsin kruunua) – mikä vastaa 36 % terveydenhuollon välillisistä kustannuksista EU:ssa ja 28 % välittömistä kustannuksista.
Tämä tarkoittaisi valtavaa sairauksien vähenemistä: arvioiden mukaan sydän- ja verisuonitaudit (lähinnä sydänkohtaus ja aivohalvaus) vähenisivät jopa 14 %, infektiot mukaan lukien flunssa jopa 7 %, 2-tyypin diabetes jopa 7 %, syöpä jopa 6,4 %, osteoporoosi noin 1,5 % ja multippeliskleroosi vähintään 1 %. Paljon puhuu sen puolesta, että suolistofloora ja immuunijärjestelmä haluaisivat korkeamman D-vitamiinitason elimistöön – nykyään voimme vain spekuloida, mitä toivottavasti vielä suurempia voittoja olisi saatu, jos olisimme asettaneet rajan tasolle 70 ng/ml.
On korkea aika hyödyntää tietämystä
Luulisi, että tällainen tietämys aiheuttaisi kuumeista toimintaa Euroopan terveyspolitiikkojen keskuudessa, mutta näin ei ole ollut aikaisemmin eikä nyt. Alf Henriksonin runo tulee mieleen:
“Se oli niin kuin se oli, kunnes siitä tuli mikä siitä tuli.
Siitä tulee mikä siitä tulee, kun se on mikä se on.
Se on mikä se on, kunnes siitä tulee mikä siitä tulee.
Vaarana on, että siitä tulee mikä se oli.”
Monta vuotta sitten olin mukana hallituksen tutkimuksessa (vuoden 1969 avohoitotutkimus), joka oli yksi tutkimuksista, jotka edelsivät satojen terveyskeskusten rakentamista maahan. Tutkimusraportissa ehdotimme, että yksi terveyskeskusten tärkeimmistä tehtävistä olisi tiedottaa terveydestä, opettaa terveydestä ja vaikuttaa aktiivisesti ennaltaehkäisevin toimin. Terveyskeskuksia tuli useita satoja, mutta ei ennaltaehkäiseviä toimia, ja näin on edelleen nykyäänkin. Esimerkiksi mikään kaupunki ei maksa D-vitamiinitestiä nykyään, ellei D-vitamiinipuutoksesta ole oireita.
Mille D-vitamiinitasolle pitäisi pyrkiä?
Äskettäin julkaistiin tutkimuksia, jotka osoittavat, että maaseutukylissä asuvien afrikkalaisten D-vitamiinitaso on 115-125 ng/ml – eli paljon korkeampi kuin Pohjois-Euroopassa. EU:n nimenomaisesti asettama tiedekomitea suosittelee, että vakiosaanti on enintään 50 µg (2000 IU, 1 µg = 40 IU) päivittäisen saannin ylärajana aikuisilla ja 25 µg (1000 IU) lapsilla.
Erittäin suurena ongelmana on, että on niin suuria yksilöllisiä eroja. Olen tavannut esimerkiksi urheilijoita, jotka seuraavat tarkasti D-vitamiiniarvojaan antamalla amerikkalaisten laboratorioiden säännöllisesti analysoida D-vitamiinitasojaan, ja he ovat kertoneet minulle, että vaikka he ottavat 10000 IU:ä (250 µg), heillä on suuria vaikeuksia saada sitä yli 70 ng/ml. Imeytyminen paranee, jos syöt samanaikaisesti rasvaa, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaan. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että vanhemmilla ihmisillä, joilla on ohuempi iho, on heikompi kyky muodostaa D-vitamiinia ja myös heikompi imeytyminen ja tarvitsevat siksi suuremman annoksen – todennäköisesti kaksinkertaisen. Vaimoni ja minä otamme 5000 IU (125 µg) päivässä ympäri vuoden, mikä johtaa minut hieman yli 80 ng/ml:n tasolle, kun taas hieman nuorempi vaimoni saavuttaa ”afrikkalaisen” tason, hieman yli 120.
Ajattele jos terveyskeskukset voisivat saada resursseja D-vitamiinitason testaamiseen? Kampanjoin usein ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tärkeyden puolesta kalliin terveydenhoidon estämiseksi. Voin vain jatkaa jankuttamista ja toivoa, että jonain päivänä poliitikkomme ymmärtävät, miten paljon voidaan säästää. Mahdollisuus testata D-vitamiinitasoja on erinomainen esimerkki.