IBS – Maailman yleisin sairaus?

Irritable bowel syndrome (IBS) on suurelta osin keski-ikäisten sairaus. On arvioitu, että länsimaissa joka neljäs työikäinen henkilö kärsii IBS:tä – heistä kaksi kolmasosaa on naisia ​​ja kolmasosa miehiä – ja naisilla se on ärhäkämpi kuin miehillä. Noin 40 prosentilla sairastuneista on IBS:n lievempi muoto, 35 prosenttia kärsii kohtalaisemmasta, mutta silti melko siedettävästä IBS:n muodosta, mutta 25 prosenttia, eli joka neljäs aikuinen kärsii vakavasta ja erittäin haittaavasta taudista. Ainakin noin 12 prosenttia perusterveydenhuollon potilaista Yhdysvalloissa sanotaan olevan potilaita, jotka kärsivät IBS:ään liittyvistä ongelmista, joiden arvioidaan johtavan 2,5-3,5 miljoonaan lääkärikäyntiin pelkästään Yhdysvalloissa. Ylivoimainen ongelma on, ettei yksikään lääkäri saa tehdä diagnoosia sulkematta ensin pois muita ja vakavampia diagnooseja, kuten syöpää jossakin vatsaontelon monista elimistä.

IBS kuormittaa yhteiskuntaa suurilla kustannuksilla ja aiheuttaa paljon kärsimystä.

IBS-potilaat pitäisi pystyä diagnosoimaan välittömästi, mutta näin ei kuitenkaan ole. IBS-diagnoosin saamiseksi tarvitaan keskimäärin viisi lääkärikäyntiä. IBS:stä kärsivillä on kaksi kertaa enemmän sairauspoissaoloja kuin sairauslomalla keskimäärin olevilla. Lisäksi tiedetään, että monet IBS-potilaat kärsivät niin paljon, että heidän on keskimääräistä useammin pakko työskennellä osa-aikaisesti. Sen on arvioitu maksavan amerikkalaiselle yhteiskunnalle vähintään 21 miljardia dollaria, ja tämä vain työpoissaolojen vuoksi.

Naiset kärsivät myös erityisen voimakkaasti, koska heille tehdään liian usein tarpeettomia kirurgisia toimenpiteitä, kuten kohdun ja munasarjojen poistoja, mutta myös umpisuolileikkauksia näiden suolisto-ongelmien hallitsemiseksi. Usein ihmisille on annettu myös täysin tarpeettomia antibioottikuureja, toivoen, että ongelmat saadaan hallintaan ainakin väliaikaisesti. Kumma kyllä, se näyttää joskus auttaneen.

IBS:n oireet vaihtelevat suuresti

IBS:n perusongelmia ovat tietysti ”vatsakipu”, ongelmat, jotka usein pahenevat syömisen jälkeen, ja paranevat usein sen jälkeen, kun on käynyt kakalla. Ummetus ja/tai ripuli dominoivat ja usein tila vaihtelee näiden kahden välillä. Vessakäynnit eivät ole säännöllisiä, vaan todella epäsäännöllisiä. Vaivat tulevat ja menevät usein pois jaksoittain. Pingottuneisuus, kaasunmuodostus, vatsan kurina ja ummetus ovat myös osa kuvaa. Ulosteen koostumus vaihtelee päivästä toiseen kovan ja löysän välillä, usein kova kokkare tulee ulos ensin ja sitä seuraa ripulin kaltainen kakka. Usein tuntuu myös siltä, ettei kaikki tullutkaan, vaan vessassa käydään useamman kerran ja pyyhitään uudestaan ja uudestaan.

Mitä tälle pitäisi tehdä?

IBS kulkee usein rinnakkain muiden tilojen kanssa, kuten laktoosiyliherkkyyden ja gluteeniherkkyyden kanssa. Aiemmin laktoositon ja/tai gluteeniton ruokavalio on tuonut jonkin verran helpotusta. Viime vuosina on kuitenkin havaittu yhteys kyvyttömyydestä sulattaa erityisen vaikeasti sulavia kuituja, joita kutsutaan fruktaaneiksi, joka on yhteisnimitys erilaisille vaikeasti sulaville monosakkaridi-, oligosakkaridi- tai polysakkaridilajeille. Sen tuloksena on saatu luettelo sadoista elintarvikkeista, joita suositellaan välttämään – luettelo nimeltä Fodmap. Valitettavasti ”Fodmap”-ruokaa välttelevän ruokavalion tiukka noudattaminen ei tuo helpotusta kaikille – itse asiassa noin 25 prosentilla vaivat jatkuvat.

Ruoat, joilla on korkea FODMAP-arvo

• Fruktoosi: Omena, päärynä, persikka, mango, vesimeloni, säilykehedelmät, kuivatut hedelmät, hunaja, mehut.
• Fruktaanit ja/tai galaktaanit: Vehnä ja ruis suurempina määrinä (leipä, pasta, keksit). Parsakaali, ruusukaali, kaali, sipuli, valkosipuli, herneet, palkokasvit.
• Polyolit (sokerialkoholit): Omena, aprikoosi, kirsikka, nektariini, luumu, avokado, herkkusieni, kukkakaali. Makeutusaineet, esim. sorbitoli, mannitoli, ksylitoli.
• Laktoosi: Maito, jugurtti, tuorejuusto.

Monet kielletyistä vihanneksista on vuosien varrella kuvattu erityisen hyödyllisiksi. Niitä ovat mm. runsaasti fruktaania sisältävä banaani (erityisesti kypsymätön), sipuli, valkosipuli ja maa-artisokka. Banaanissa on runsaasti erilaisia terveellisiä kuituja, ravintoaineita ja mineraaleja, se antaa nopean kylläisyyden tunteen ja sen on raportoitu edistävän painonpudotusta ja erilaisten kroonisten sairauksien hallintaa. Sama kokemus on raportoitu käytettäessä usein esim. maa-artisokkaa, jonka on tutkimuksissa osoitettu auttavan pitämään poissa erilaisia ​​kroonisia sairauksia.

Ratkaisu on nimeltään Synbiotics

Fruktaaneja pystyy käsittelemään vain kourallinen suolistobakteereita, ja on paljon viitteitä siitä, että nykypäivän länsimaalaisia ​​ei ole koskaan kolonisoitu näillä ”asiantuntijoilla” tai he ovat menettäneet ne varhaisessa vaiheessa elämäänsä, koska niistä on tehty työttömiä ja ravinnottomia. Fruktaanipitoista ravintoa ei ole yksinkertaisesti vain nautittu.

Ratkaisun esittivät jo vuonna 1994 maatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat Marina Müller ja Dorothee Lier Braunschweigissa Saksassa. He harjoittivat tutkimustyötä, joka liittyi rehunsäilöntään. Fruktaanien pilkkoutumisen/hajoamisen puute on myös huolenaihe eläinten rehun pitkäaikaisessa varastoinnissa, mitä en tiennyt. Müller ja Lier testasivat 712 laktobasillikantaa, jotka oli kaikki saatu kasveista, pääasiassa ruohosta.

Lue ja hämmästy: Vain 16 näistä laktobasillikannoista pystyi hajottamaan phleiniä, fruktaania, jossa oli vähintään 5 sidosta, ja vain 8 pystyi hajottamaan inuliinia, joka on ehkä tunnetuin ja tällä hetkellä käytetyin prebiootti.  Nämä maitohappobakteerit olivat Lactobacillus paracasei subsp. paracasei, Lact. plantarum, Lact. brevis ja Pediococcus pentosaceus – kolme niistä, vaikka ne eivät olekaan samoja kantoja, sisältyvät Synbiotic 2000 -ohjelmaani. Kaikki Lact. paracasei subsp -kannat. Testatulla Paracaseilla todettiin olevan kyky pilkkoa fruktaaneja. Muilla maitohappobakteerikannoilla se oli vähän vaikeampaa. Suurimmalla osalla muita testattuja, lukuun ottamatta kahta Lact plantarum -kantaa, oli vaikeampaa sulattaa inuliinia kuin phleinia.

Puuttuu nykyisin suurelta osalta ihmiskuntaa

Bakteeriflooramme ohenee hitaasti ja tämä ehtyminen jatkuu. Tiedämme nyt, että näin on ollut lähes 40 vuotta, eikä sille ole tehty juuri mitään merkittävää. Eräs merkittävä amerikkalainen mikrobiologian tutkija Steven Finegold oli osoittanut sen jo vuonna 1983, ja kollegani pystyivät vahvistamaan sen myöhemmin ryhmässä, josta myöhemmin tuli Probi, jonka olimme aloittaneet 1990-luvun lopulla.

Varhaisessa vaiheessa oli selvää, että kyse oli juuri fruktaanifermentoivista laktobasilleista: Lb plantarum ja Lp paracasei, jotka kärsivät eniten ”bakteerielimen” köyhtymisestä. Ei ollut sattumaa, että siitä tuli lab plantarum -kanta, josta tuli Probin paraatibakteeri, joka on nykyään ja josta tuli bakteeri, jonka ympärille ProViva-terveysjuoma rakennettiin.

Halusin itse jatkaa, mitä Probin silloinen rakenne ei mahdollistanut. Halusin ennen kaikkea etsiä uusia laktobasilleja, mutten ihmisen tyhjentyneestä suolesta, vaan luonnosta, aivan kuten Müller ja Lier tekivät. Tämän uuden lähestymistavan avulla löysimme lopulta useita laktobasilleja, joilla oli yllättävän voimakkaita immuunitoimintoja, joista kolmen tuli sisältyä tutkimuskoostumukseeni: Synbiotic 2000.

Minua ohjasi myös toinen tavoite, nimittäin lisätä hyödyllisiä kuituja valittuihin laktobasilleihin – prebiootteihin – käytettäväksi matkaeväänä matkalla alas lopulliseen ”työpaikkaan” – paksusuoleen. Päätimme lisätä neljä kuitua, jotka tunnetaan tieteellisestä kirjallisuudesta taianomaisten vaikutustensa vuoksi, joista yhdestä valitusta kuidusta tuli fruktaani – inuliini.  Nykyisin pre- ja probioottien yhdistelmä, synbiootit, tunnetaan vahvoista terveysvaikutuksistaan.

Loppusanat

Olen epäröinyt tämän kirjoittamista. Tuntuu nöyryyttävältä, etten ole onnistunut juurruttamaan tietoa ja tutkimusta, jota olen harjoittanut aivan liian kauan. Tämä johtuu osittain siitä, että olen keskittynyt enimmäkseen tehohoidossa vakavasti sairaiden, ammattiini liittyvien potilaiden leikkauksiin. Olemme todistaneet Synbioticsin dramaattiset vaikutukset, mutta emme ole onnistuneet juurruttamaan sitä lääketieteelliseen maailmaan, joka on melkein kokonaan keskittynyt siihen, että parannusaineen tulisi olla kemikaali – ei todellakaan kasvi eikä varsinkaan bakteeri.

Nyt on alettu soveltaa sitä, että täytyisi olla syömättä kasveja – ”Fodmap” – jotta tuntisit olosi hyväksi, mutta toistaiseksi ”syö paljon kasviksia” ei sisälly hoitoarsenaaliin.

Ohjeeni on: heitä FODMAP-paperi roskiin, sillä muuta käyttöä sillä ei ole. Etsi kadonneita fruktaanibakteereita – niitä on kaikkialla ympärilläsi kasvavissa kasveissa – ja niiden tarkoituksena on suojella ja ravita niitä kantavia kasveja.

Haluan lisätä vielä yhden asian:

Lihavilta ihmisistä puuttuu melkein kokonaan fruktaanifermentoivat paracasei ja plantarum – voiko sillä olla jotakin yhteyttä? Tarvitsemme fruktaania – auttaako se syömään vähemmän? Fruktaaniruoka lihottaa vähemmän? Lihavuus ja IBS kävelevät usein käsi kädessä. Naiset kärsivät IBS:stä miehiä useammin. En tiedä vastausta, mutta joka tapauksessa se antaa ajattelun aihetta.

Joka tapauksessa olen saanut paljon inspiraatiota kahdelta naiselta, Marina Mülleriltä ja Dorothee Lieriltä. Mielestäni he olisivat ansainneet PIENEN NOBELIN PALKINNON, sillä he keksivät jotakin, joka voisi olla avain maapallon todelliseen vitsaukseen, IBS:ään.