Näistä syistä tulee syödä Omega-3:a

Kahden saksalaisen 1800-luvulla vaikuttaneen lääketutkijan, Rudolf Arndtin ja Hugo Schultzin, mukaan on nimetty eräs periaate: Arndt–Schultz laki, eli hormeesilaki. Lyhyesti tiivistettynä siinä todetaan, että vaikutus riippuu annetun aineen konsentraatiosta. Näin ollen esim. hyvin pieni annos voi stimuloida, kohtuullinen annos antaa toivotun vaikutuksen ja liian suuri annos aiheuttaa vaikeita sivuvaikutuksia ja jopa kuoleman. Tämä laki koskee kaikkea arsenikista veteen – ja myös sitä, mitä me syömme.

Jotkut ovat selvittäneet, että esi-isämme, jotka elivät kauan ennen kuin maataloudesta edes puhuttiin, saivat ruokansa yli 500 kasvista + lisäksi muutamasta eläimestä. Toiset ovat laskeneet, että länsimainen ihminen tehomaatalouden ympäröimänä saa nykyään 80 % ruoastaan alle 20 kasvista ja 50 % ravinnostaan kahdeksasta viljalajista. Tämän päivän länsimainen ruoka on lisäksi täysin tuhottu erilaisilla teollisilla prosesseilla – erityisesti kuumennuksella, mutta myös lisäaineilla/myrkyillä.

Tietyt aineet ovat välttämättömiä – mitä se tarkoittaa?

Kehomme ovat upean taitavia tuottamaan itse tarvitsemansa aineet, mutta tiettyjä tärkeitä aineita se ei kykene tuottamaan ja ne on saatava ulkopuolelta, ravinnosta. Sellaisia aineita kutsutaan välttämättömiksi – elintärkeiksi. On välttämättömiä aminohappoja ja välttämättömiä rasvahappoja.

Välttämättömät aminohapot ovat niitä rakennusaineita, joita me tarvitsemme voidaksemme itse tuottaa tiettyjä proteiineja. Aikuisilla niitä on kahdeksan ja lapsilla kymmenen. Riittää, että vain yksi sellainen aminohappo puuttuu kehosta, jotta toivotun proteiinin valmistus keskeytyy välittömästi. Yksi näistä kahdeksasta aminohaposta on nimeltään tryptofaani (runsaasti mm. seesamin- ja kurpitsansiemenissä, vehnänalkioissa, tonnikalassa, kalkkunassa, kanassa ja tietyissä juustoissa). Se on täysin ratkaiseva mm. tärkeiden signaaliaineiden serotoniinin ja melatoniinin synteesille – ilman sitä ei synny lainkaan signaaliaineita, jotka ovat niin tärkeitä valveillaololle, unelle, energialle ja toiminnalle.

On myös välttämättömiä rasvahappoja – esim. rasvahapot linolihappo ja linoleenihappo, jotka ovat tärkeitä mm. solunseinämien rakennukselle ja kehon tulehdustason säätelylle. Hyvin yksinkertaistettuna linolihappo-perhe edustaa (runsaasti sekä vihanneksissa, että kalassa) tulehduslinjaa, jotka kutsutaan nimellä omega-6, kun taas linoleenihappo-perhe edustaa omega-3:a, joka edustaa tulehduksen ehkäisemistä (anti-inflammaatio).

Omega-6 -perheessä tärkeä on arakidonihappo, joka on mm. tulehdusta aiheuttavien prostaglandiinien ja leukotrieenien esiaste. Linolihappo-perheeseen kuuluvia rasvahappoja on runsaita määriä aivoissa. Tärkeitä aineita omega-3 -perheessä ovat EPA (eikosapentaeenihappo) ja DHA (dokosaheksaeenihappo) – ne kuuluvat kehossa jatkuvasti meneillä olevien inflammatoristen prosessien päätoimijoihin (katso kuva). Tämä kronikka käsittelee näitä aineita ja niiden vaikutusta kehon toimintoihin ja terveyteen. Aloita tutustumalla alla olevaan kuvaan erittäin tarkasti – sitä tarvitaan, jotta ymmärrät sitä seuraavat asiat.

Suuri rasvakaaos

Ihmiskunta eli satojentuhansien vuosien ajan ravinnolla, joka kokonaisuudessaan sisälsi reilut 20 % rasvaa – luulen, että uskallamme väittää, että ihminen on geneettisesti mukautunut sellaiseen ravintoon. Viimeisten 150-200 vuoden kuluessa ihminen on kuitenkin lisännyt merkittävästi maitotuotteiden ja eri lihatuotteiden käyttöä, mikä on johtanut vähintään rasvansaannin kaksinkertaistumiseen (katso kuva). Muutos, joka on lisännyt merkittävässä määrin kroonista tulehdusta kehossamme, mikä puolestaan on raivannut tietä lihavuudelle ja kroonisille sairauksille.

Nykyään maapallolla, myös omassa maassamme, on ihmisryhmiä, jota ovat vieneet tämän askeleen pidemmälle ja lisänneet rasvan määrää ravinnossaan lähes 60 %:iin kokonaisravinnosta. Menetelmä on nimeltään LCHF, mikä tarkoittaa vähäistä hiilihydraattien saantia ja runsasta rasvan saantia. Hiilihydraattien vähäinen saanti on ehdottoman hyvä, jos se rajoitetaan jalostettuihin hiilihydraatteihin: sokeriin ja sokerin kaltaisiin kuten leipään (sekä valkoinen että tumma), keitettyihin lämpimiin juureksiin, riisiin, pastaan, pizzaan, karkkeihin, limsaan ja vastaaviin. LCHF on erinomainen laihdutusmenetelmä, mutta suuri rasvamäärä on takuuvarmasti pitkällä tähtäimellä katastrofaalista terveydelle.

RCRF – rasvan laatu ratkaisee

Olisin mieluummin halunnut menetelmän nimeksi RCRF, ts. oikeita hiilihydraatteja (vihanneksia ja prosessoimatonta) ja oikeaa rasvaa (lyhyitä ja keskipitkiä rasvahappoja – sellaisia, jotka imeytyvät porttilaskimon kautta ja joiden ei tarvitse kulkea lymfatiehyiden kautta, verenkierron mukana eikä aiheuttaa postprandiaalista tulehdusta).

Tällä hetkellä tilanne on se, että olemme siis 150-200 vuodessa kaksinkertaistaneet tyydyttyneen pitkäketjuisen rasvan saannin, lisänneet maitotuotteiden saantia lähes 5000 %:lla ja sokerinkäyttömme on muuttunut alle puolesta kilosta vuodessa (1850) melkein 40 kiloon vuodessa – lähes 10000 %:n kasvu. Samanaikaisesti monissa maissa myrkyllisten transrasvojen, kuumennuksen aiheuttamien myrkkyjen, ympäristömyrkkyjen (pestisidit) ym. saanti on dramaattisesti lisääntynyt. Ja pahinta kaikesta on ehkä, että tulehdusta aiheuttavan omega-6:n (n-6) saanti, ainakin tietyissä länsimaisissa väestöissä, on niin vahvasti vääristynyt. Muun muassa halpojen talousöljyjen, ennen kaikkea auringonkukkaöljyn, saanti on aiheuttanut moninkertaisen omega-6 -rasvojen saannin, samalla kun omega-3 -rasvojen saanti on puolittunut.

Tulehduksen hallitsemiseksi ja terveyden kannalta pidetään tärkeänä, että omega-3:n ja omega-6:n välinen suhde on 50:50. Tämän hetken suhdeluku on vahvasti tulehduksen puolella – Ruotsissa suurin piirtein 1:3 tai 1:4 ja Yhdysvalloissa, joka on päässyt pidemmälle ”sairauden viettävälle tasanteelle”, suhdeluvut ovat itse asiassa noin 1:10 tai huonommat.

Omega-3 on ehdottomasti saatava ulkopuolelta lisänä

On olemassa tutkimuksia, jotka kyseenalaistavat omega-3:n ja omega-6:n välisen suhteen merkityksen, mikä vaikeuttaa yleisesti annettavia suosituksia. Tähän saakka on suositeltu 3 gramman omega-3:n saantia päivässä. Omega-6:a saadaan varmasti yllin kyllin ruoasta ja sen täydennystä tarvitaan harvoin. Sen sijaan on varmasti suositeltava tiettyä pidättyväisyyttä omega-6:n suhteen – ennen kaikkea auringonkukkaöljyn. Perheessämme ei käytetä koskaan auringonkukkaöljyä, vaan ainoastaan hyvää oliiviöljyä ja laadukasta rypsiöljyä (kylmäpuristettua/extra virgin) ja niitäkin mahdollisimman rajallisina määrinä (myös nämä rasvat ovat nimittäin pitkäketjuisia ja ne joutuvat kulkemaan suuren lymfatiehyeen kautta, mutta niitä ei pidetä yhtä aggressiivisina verisuonen sisäpuolelle kuin animaalisten rasvojen).

Omega-3:a on ennen kaikkea rasvaisessa kalassa, kuten lohessa, makrillissa, sillissä ja sardiineissa (sisältävät EPA:ta ja DHA:ta, tietyissä levissä (sisältävät EPA:ta ja DHA:ta), rapsiöljyssä ja ravintorasvoissa, kuten pellavansiemenöljyssä tai saksanpähkinöissä. Omega-6:a on maissiöljyssä, auringonkukanöljyssä, seesaminsiemenissä, seesaminsiemenöljyssä ja itse asiassa myös, osittain, rapsiöljyssä – rasvoja, joita sen vuoksi rapsiöljyä lukuun ottamatta on mieluiten vältettävä. Kolme grammaa omega-3:a saa helposti syömällä joko 5 g kalaöljyä, 10 g pellavansiemenöljyä, 30 g lohta, 50 g saksanpähkinöitä, 60 g makrillia tai 100 g lohta – mutta muista elintarvikkeista se onkin vaikeampaa. Pitäisi nauttia esimerkiksi 70 g soijapapuöljyä, 500 g oliiviöljyä, 1 kg manteleita, katkarapuja tai valkolihaista kalaa, 6,5 kg kurkkua tai 8 kg omenoita, jotta saisi päivittäisen tarpeen omega-3:a.

Krilliöljy erityisen mielenkiintoinen

Viime vuosina on herännyt mielenkiinto krilliöljyn käytöstä omega-3:n lähteenä – eräänlainen valaiden ruoka katkarapua muistuttavasta äyriäisestä, jota kalastetaan Pohjois-Atlantilla, josta sitä saadaan noin 500 miljoonaa tonnia vuosittain. Krilliöljy sisältää erityisen runsaasti omega-3 -rasvoja EPA:ta ja DHA:ta – kun EPA ja DHA esiintyvät tavallisessa kalaöljyssä triglyseridimuodossa, niin krilliöljyssä ne esiintyvät fosfolipidirakenteissa, mitä pidetään merkittävänä etuna. Fosfolipidimuodossa se mm. imeytyy nopeammin elimistöön ja läpäisevät myös helposti aivo-veriesteen ja se voidaan siten hyödyntää nopeammin. Krilliöljy sisältää lisäksi suhteellisen suuria määriä E-vitamiinia, A-vitamiinia, D-vitamiinia ja kantaksantiinia (joka antaa tärkeää antioksidantti astaksantiinia), joka – vaikka ORAC-arvo ei vakuutakaan – antaa krilliöljylle 48 kertaa vahvemman antioksidanttivaikutuksen kuin kalaöljyllä (Burri L et al Front Genet. 2011 Jul 12;2:45.)

Tärkeä taistelussa kroonista tulehdusta ja sairauksia vastaan

Taistelussa systemaattista tulehdusta vastaan krilliöljy täyttää tärkeän paikan yhdessä D-vitamiinin, kurkuman ja probioottien kanssa. Säännöllinen omega-3:n ja erityisesti krilliöljyn saanti voi nimittäin alentaa:

• Veren korkeaa rasvapitoisuutta – ja osittain myös verensokeria
• Oksidatiivista stressiä, kehon korkeita tulehdustasoja ja myös korkeaa CRP:tä – yleisen kehon korkean tulehdustason indikaattori
• Näläntunnetta, lihavuutta ja metabolista oireyhtymää/diabetesta
• Kroonista munuaissairautta
• Luusto- ja nivelkipuja, erityisesti reumatoidi artriitti (RA)
• Kuukautiskipuja ja kuukautista edeltävää kipua (premenstruaalioireyhtymää – PMS)
• Syöpäkipuja ja laihtumista syövän yhteydessä. Tietyt havainnot puhuvat myös syövän etenemisen hidastumisen puolesta
• Muistinmenetystä, aivojen vanhenemista ja ADHD:ta

Lue lisää tuoreesta yhteenvedosta, joka löytyy julkaisusta: Ellulu MS et al. Role of fish oil in human health and possible mechanism to reduce the inflammation. Inflammopharmacology 2015, Febr 15.

Omega-3 parantaa suolistoflooraa ja vähentää endotoksiinia verestä

Eläimillä tehty viime vuonna julkaistu tutkimus – valitettavasti kiinaksi – raportoi merkittävästi parantuneesta suolistofloorasta ja myrkyllisen endotoksiinin alentuneesta tasosta veressä säännöllisellä omega-3:n saannilla. Se merkitsee suurella todennäköisyydellä merkittävästi vähentynyttä ”postprandiaalista tulehdusta” aterioiden jälkeen. (Kao ZJ et al Zhongguo Yi Xue Ke Xue Yuan Xue Bao. 2014; 36: 496-500).

Suu heijastaa kehon sisäistä tilaa

Jos haluat tietää, miltä kehon sisällä näyttää – kurkista siinä tapauksessa suuhusi. DHA:n ja EPA:n (omega-3) saanti osoittaa merkittävää parannusta suun limakalvolla parodontaalisairauksien yhteydessä (katso kuva), mutta myös esim. suolistosairauksien (tulehdukselliset suolistosairaudet), aineenvaihduntahäiriöiden/diabeteksen (metabolisen oireyhtymän) ja suurella todennäköisyydellä myös merkittävää parannusta suolistoflooran kunnossa kuten verisuonten seinämissä, erityisesti kehon sepelvaltimossa.

Tiedetään hyvin, että on olemassa ilmiö, jota kutsutaan nimellä klusteroituminen (ryvästyminen) – ientulehduksesta kärsivällä on muita suurempi riski saada myös muita elimellisiä sairauksia, jotka usein alkavat diabeteksena tai kohonneena verenpaineena. Onkin katkaistava se hengenvaarallinen noidankehä, mitä ”klusteroituminen” merkitsee!

Voi valita itse, haluaako olla sairas vai edelleen terve!