Neljä taikakuitua

Maksimoi antioksidanttien ja kuitujen saanti.

Mariannen ja minun ruokavaliossa on mahdollisimman paljon antioksidantteja ja kuitua – seuraamme tarkasti, missä parhaat ja tehokkaimmat ovat, mutta valitettavasti harvat tekevät niin. Vilja, esimerkiksi vehnä, koostuu karkeasti kolmesta osasta: kuoresta, idusta ja jauhosta. Ravintoaineet ovat kokonaan kuoressa ja idussa – monta kertaa enemmän kuin jauhossa, joka on vain tyhjiä kaloreita – mutta silti länsimaalaiset ovat päättäneet antaa kuoren ja leseet sioille, jotta ne saisivat ”tuhoutuneet” vatsansa järjestykseen, ja idut esim. minkeille niin, että ne saisivat kiiltävät turkit – ja tyytyvät tiivistyneisiin ns. tyhjiin (ravintoaineilta) kaloreihin, joita jauhot sisältävät. Tällainen tieto saa meidät syömään muita poisheitettyjä, esim. siemenkodat, kuoret, naatit jne. (katso edellinen kolumnini täältä).

Nykypäivän leipä on huonoa ruokaa.

Leipä on huonoa ruokaa monista syistä: runsaasti kaloreita, suurempi sokeri-indeksi (GI) kuin valkoisella sokerilla, sisältää useimmissa tapauksissa tulehdusta aiheuttavaa gluteenia ja lämmitystoksiinia, ja siitä puuttuu suurimmaksi osaksi kasvikuitu – siksi monet ihmiset lihovat pitkällä aikavälillä leivän syömisestä. Kaksi voileipää päivässä vastaa 15 kilon rasvavarastoa vuodessa. Turvallisin saatavilla oleva laihdutusvinkki on pidättyä leivän ja oluen (joka myös perustuu viljaan) saannista tai ainakin vähentää sitä radikaalisti. Eräs henkilö laihtui 18 kiloa yhden vuoden aikana vain luopumalla leivästä.

Antioksidanttien Mestareiden liiga.

Tähän mennessä tunnistetut kaksitoista antioksidanttirikkainta elintarviketta ovat järjestyksessä: neilikka (mauste), sumakki (mauste), ceyloninkaneli (mauste), durra (vilja), oregano (mauste), kurkuma (mauste), acai (marja) ), kaakaojauhe, kumina (mauste), maqui (marja), persilja (salaatti) ja basilika (mauste). Lähellä ovat myös mm. teff, amarantti, kvinoa (kaikki siemeniä) ja tattari (mikä on itse asiassa papu). On erittäin onnekasta, että siemenet, joissa on ainutlaatuisen runsaasti antioksidantteja ja kasvikuituja, sopivat erinomaisesti leivän paistamiseen. Yksi asia on varma: meillä on edessä leipäkulttuurin vallankumous.

Valitettavasti kasvinjalostajat ovat jo alkaneet lisätä ”jauhopitoisuutta” tuoton lisäämiseksi, samalla tavalla kuin tehtiin maissin, vehnän, rukiin ja ohran sekä monien hedelmien makeusasteen (sokeripitoisuuden) lisäämiseksi. Meitä on monia, jotka haluamme tulevaisuudessa nauttia jalostamattomien siementen ALKUVOIMASTA. Mutta meidän on oltava valmiita maksamaan siitä – moninkertaisesti sen, mitä maksamme esim. nykypäivän halvasta vehnästä.

Kuidut, kuidut ja vielä kerran ​​kuidut.

Kuitu on suolistobakteerien ruokaa. Kuidusta suolistobakteerit tuottavat hyödyllisiä aineita, jotka tiivistävät suolistoamme ja suojaavat elimistöä myrkkyvuodoilta, ja jotka vahvistavat radikaalisti immuunijärjestelmäämme ja suojaavat erilaisilta ​​sairauksilta. Odotettaessa uuden sukupolven kuitu- ja antioksidanttioptimoitua ja matalassa lämpötilassa paistettua leipää ja mysliä on tärkeää, että etsimme kaikki mahdollisuudet saada runsaasti kasvikuitulisiä. Esivanhempamme söivät kasvikuitua 150 grammaa päivässä – siihen määrään on vaikea päästä. Heillä oli myös yli kaksinkertaisesti rikkaampi suolistofloora sekä bakteerien kokonaismäärän että lajien määrän suhteen. Yleensä ihmisillä – erityisesti niillä, jotka kärsivät kohonneesta tulehduksesta, kuten liikalihavat ihmiset – on paljon pienempi suolistofloora; he ovat menettäneet kuitua sulattavan suolistoflooran kokonaan, kun he ovat vuosien ajan välttäneet näiden bakteerien ”ruokkimista”. Menetettyjen bakteerien joukossa ovat laktobasillit, kuten Plantarum, Paracasei ja Pediococcus – laktobasillit, jotka kiehtovat minua ja jotka olen valinnut kehittämilleni synbiooteille ja joiden vaikutuksia tutkin.

Nykyisin länsimaiden terveysviranomaiset ovat luovuttaneet – he eivät uskalla suositella yli 35 gramman päivittäistä kuidun saantia, mikä on melkein ironista, koska todellisuudessa kuitujen keskimääräinen saanti sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa on vain 15 grammaa. Olen aiemmin kirjoittanut kolumnin kuitujen saannin tärkeydestä terveydellemme. Ehkä en saavuta aivan 150 grammaa päivässä, mutta pystyn ainakin kevyesti läpäisemään maissitestin, mustikkatestin ja Kebnekaise-testin.

Raa’oissa kasveissa on erittäin runsaasti sekä kuitua että antioksidantteja.

Kun kasvikuidut kypsyvät, ne muuttuvat yksinkertaiseksi sokeriksi. Tyypillinen esimerkki on raaka banaani, joka sisältää valtavasti kuitua, erityisesti pektiiniä, mutta josta kypsyessään tulee enimmäkseen sokeria ja kaloreita. Tämä tieto tarkoittaa, että me itse emme koskaan osta keltaisia ​​(me kutsumme niitä ”puolimädiksi”) banaaneja, vaan tartumme niihin silloin, kun ne ovat vihreitä, vaikeita kuorittavia ja sisältö tarttuu kitalakeen syödessä. Kun niitä on myytävänä, ostamme niitä suuria määriä ja pakastamme kuorittuina myöhempää käyttöä varten (smootheissa, keitoissa jne.). Aikaisemmin teimme saman avokadojen kanssa, mutta nyt ei enää tarvitse, koska niitä voi ostaa pakastettuina.

Perunoissa on myös runsaasti pektiiniä, josta valitettavasti tulee sokeria keitettäessä, mutta upeaa on, että sokeri palaa kuiduksi, kun perunoiden annetaan jäähtyä (prosessissa, jota kutsutaan uudelleenkiteytymiseksi). Esivanhempamme söivät kasveja kauan ennen niiden kypsymistä, ja samoin syövät myös villiapinat. Mielestäni meidän pitäisi myös kehittää tekniikkaa sadon, esim. siementen ja viljan, korjaamiseksi ehkä 2-3 viikkoa aikaisemmin kuin perinteisesti, mikä kuitenkin vaatii täysin erilaisia ​​korjuutyökaluja kuin mitä meillä tällä hetkellä on käytössämme.

Maagiset kuidut.

Neljällä kuitutyypillä on maagisia terveysvaikutuksia: pektiini, inuliini, beeta-glukaanit ja resistentti tärkkelys. Nämä ovat ne kuidut, joihin olen keskittynyt yli 15 vuotta ja jotka olen valinnut tärkeimmiksi ainesosiksi synbioottireseptiini.

Pektiini

Pektiini on oikeastaan suosikkini, mahdollisesti myös suolistobakteerien. 100 % syömästämme pektiinistä saavuttaa paksusuolen ja suolistoflooran. Pektiiniä on erityisen runsaasti sitrushedelmissä, erityisesti greipissä ja eniten kuoressa, omenassa (myös eniten kuoressa), kypsymättömissä banaaneissa, aprikooseissa, karhunvatukoissa, vadelmissa, mansikoissa, persikoissa ym. Pektiinillä on ainutlaatuinen kyky vähentää metabolista oireyhtymää – ”tautien äitiä” – ja vähentää merkittävästi veren haitallisen kolesterolin (LDL-kolesteroli) määrää, jonka tiedetään olevan merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Pektiinin tiedetään myös estävän tehokkaasti ripulia. Eräässä pienessä tutkimuksessa pektiinin on osoitettu olevan tehokas estämään eturauhassyövän etenemistä, kun mikään muu hoito ei näyttänyt tehoavan. Kliinisten vaikutusten saavuttamiseksi päivittäin on syötävä suuria määriä pektiiniä – vähintään 6 grammaa, mikä vastaa noin 4 greippiä päivässä, tai erittäin suuria määriä muita pektiinipitoisia hedelmiä ja marjoja.

Inuliini

Inuliini on kuitu, jonka terveysvaikutuksia tutkitaan ylivoimaisesti eniten – inuliinista on saatavana peräti yli 10000 tutkimusraporttia. Inuliini kuuluu hiilihydraattien ryhmään, jota kutsutaan fruktaaneiksi, ja niitä on eniten sikuriyrtissä ja maa-artisokassa (itse asiassa noin viidesosa juuresta on puhdasta inuliinia), mutta myös valkosipulissa (9-16 % on inuliinia), purjossa (3-10 % on inuliinia) ) ja tavallisessa sipulissa (2-6 % on inuliinia). Voikukan juurissa on myös runsaasti inuliinia, ja myös banaanit sisältävät inuliinia, vaikkakin vain vähän (0,3-0,7 %). Valitettavasti suuri osa väestöstä on menettänyt suolistobakteerit, jotka pystyvät sulattamaan näitä hyödyllisiä kuituja, ja jos he syövät yli 2-3 grammaa inuliinia päivässä, niin valitettavasti he kärsivät suolisto-ongelmista: ilmavaivoista, vatsavaivoista, pahoinvoinnista, ripulista, kaasunmuodostuksesta, vatsakrampeista, siitä, että vatsassa kurisee ja kiertää, sekä myös ummetuksesta. Kirjoitan ”valitettavasti”, koska todennäköisesti ei ole muuta kuitua, jolla voi olla niin monia hyviä terveysominaisuuksia. Tässä on muutama tuhansista tutkimuksista valittua esimerkkiä:

• Se, joka jaksaa kärsiä tiettyjä suolisto-ongelmia, voi luottaa siihen, että suolistobakteerilajien kokonaismäärä ja lajien määrä kasvavat merkittävästi, osoittaa eräs tutkimus, jossa 30 lihavalle naiselle annettiin 3 kuukauden ajan melko suuri päivittäinen annos inuliinia (16 g). Suolistobakteerilajien määrän kasvu oli todella dramaattista. (1)
• Inuliini lisää insuliiniherkkyyttä, vähentää metabolista oireyhtymää ja torjuu 2-tyypin diabeteksen kehittymistä. 40 vapaaehtoisella, joilla oli 2-tyypin diabeteksen esivaihe, ja joille annettiin suuri annos inuliinia (30 g) 2 viikon ajan, verensokeri laski radikaalisti.

Beetaglukaanit

Beetaglukaaneja esiintyy pääasiassa kaura- ja ohraviljoissa, useissa sienissä, kuten siitakkeessa, maitakkeessa, reishissä, shimejissä ja ns. osterilajikkeissa, sekä taateleissa. Beetaglukaaneilla on niin merkittävä ja täysin taattu vaikutus veren pahan kolesterolin vähentämisessä, että esimerkiksi Yhdysvalloissa viranomaiset sallivat sen markkinoinnin ”sydäntä suojaavana”. Vain 3 gramman beetaglukaanin saannin kaurasta on osoitettu alentavan veren kolesterolitasoja jo vähintään 23 %. Sydäntä suojaavien vaikutusten lisäksi tutkimukset osoittavat, että beetaglukaanit myös:

• Suojaavat antibiooteille vastustuskykyisiltä kannoilta (3)
• Suojaavat syövältä, kuten melanoomalta (4)
• Lisäävät energiaa ja nostavat mielialaa ja suojaavat infektioilta – etenkin flunssalta ja auttavat erityisesti stressaantuneita naisia. Tutkimukset osoittavat, että tämän kuidun saanti vähentää infektioiden määrää kahdella kolmasosalla. (5)

Resistentti tärkkelys

Nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että tämä kuitu menee 100-prosenttisesti suoraan paksusuoleen ilman, että kehon omat entsyymit vatsassa ja ohutsuolessa pilkkovat sitä – tämän tehtävän voivat suorittaa vain bakteerien entsyymit. Resistenttiä tärkkelystä on neljää tyyppiä:

• RS1 – kuitu on suljettuna kuoressa, ja sen voivat avata vain bakteerit: jyvät, siemenet, palkokasvit.
• RS2 – perunat, bataatit, kypsymätön banaani – tärkeä kuitu, josta tulee tärkkelystä/sokeria keitettäessä.
• RS3 – RS1- ja RS2-kuidut, joiden annetaan jäähtyä ja jotka palaavat sitten resistenteiksi prosessissa, jota kutsutaan uudelleenkiteytymiseksi. Tämä ominaisuus säilyy myös varovaisen lämmityksen jälkeen – mutta ei normaalin ruumiinlämpötilan yläpuolella.
• RS4 – eräänlainen teollisesti valmistettu synteettinen muoto, kuten ”hi-maize resistant starch”.

Resistentti tärkkelys on kuitujen piiloutuja, mutta ehkä tärkein lähde ”suolistoa tiivistävien” ja tulehdusta estävien lyhytketjuisten rasvahappojen (pääasiassa voihappo) tuotannossa, joiden tiedetään torjuvan metabolista oireyhtymää. Tämän kuidun tiedetään myös torjuvan liikalihavuutta. Päivittäinen 15–30 gramman saanti torjui erittäin voimakkaasti metabolista oireyhtymää ja auttoi lihavia ihmisiä laihtumaan vähintään 10 %. (6)

On katastrofi, että suolistoflooramme vähenee, mikä heikentää immuunijärjestelmää ja lisää sairastuvuutta. On arvioitu, että länsimaalaiset (keltainen viiva) ovat menettäneet 40 % suolistofloorastaan ​​verrattuna heihin, jotka tähän mennessä ovat osoittautuneet parhaaksi – Yanomami Etelä-Amerikan Amazonin sademetsässä, ja 20 % verrattuna afrikkalaisiin, jotka elävät kuten esi-isämme.

Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä suurin osa kroonisista sairauksista on kolminkertaistunut tai jopa nelinkertaistunut. Mikään yhteiskunta ei voi kestää tällaista kehitystä – solidaarinen terveydenhoito kaikille on jo kauan sitten romahtanut. Nyt on korkea aika, että sinä ja minä otamme henkilökohtaisen vastuun terveydestämme.

“Hoida suolistobakteerejasi hyvin, että sinulle käy hyvin ja saat elää kauan maan päällä!”

Kirjallisuusviitteet:

1. Dewulf EM et al. Gut. 2013;62:1112-1121
2. Guess ND et al. Ann Nutr Metab. 2015:17;68:26-34
3. Stuyven E et al. Vet Immunol Immunopathol 2009;128:60-66
4. Vetvicka V, Vetvickova J. Anticancer Res. 2015;35:5287-5292
5. Talbott SM, Talbott JA. J Am Coll Nutr. 2012;31:295-300
6. Maki KC et al J Nutr. 2012;142:717-723