Paino – tärkeämpi kuin ehkä ajattelet

Lihavuus oli ennen merkki vauraudesta

Minusta ei ole hauskaa kertoa ylipainoon ja lihavuuteen liittyvää tietoa, eikä se ole mukavaa kuunneltavaa kenellekään. Se, mitä on tapahtunut ja tapahtuu, on yksinkertaisesti erittäin surullinen juttu. Vielä pahempaa on, että kaikkien ennusteiden mukaan tilanne heikkenee entisestään samassa tahdissa, kun muu maailma sopeutuu länsimaiseen elämäntapaan – paljon stressiä, vähän liikuntaa ja surkeat ruokailutottumukset. Mutta älkää ampuko viestintuojaa – kerron vain, miten asiat ovat.

Ihmiset ovat olleet lihavia tuhansia vuosia – lihavuutta oli jo Raamatun aikoina. Mahdollisuus tulen käyttöön, ruoan keittämiseen ja grillaukseen ja ennen kaikkea maatalouden kehittyminen ja siten ruoan massatuotannon menetelmät, loivat mahdollisuuden ruokkia kehoa liikaa. Pitkään oli rikkaiden etuoikeus saada syödä itsensä lihaviksi – aikanaan lihavuus oli itse asiassa statussymboli. Nykyään se on matalapalkkaisten ja matalan koulutustason ihmisten vitsaus – ruotsalaiset tutkimukset osoittavat, että heillä on noin 60 % enemmän lihavuutta ja sairauksia kuin muulla väestöllä. Erityisen traagista on, että se kohdistuu samassa laajuudessa heidän lapsiinsa, mikä usein jättää elämänmittaiset jäljet. Tietyssä laajuudessa ratkaistaan nimittäin jo varhain elämässä – siinä vaiheessa, kun immuunijärjestelmä kehittyy ja hienosäädetään – sairastuuko vanhana kroonisiin sairauksiin. Vanhempana sinulla on siis merkittävä vastuu siitä, miten lapsesi voi myöhemmin elämässä.

Kantaisämme eivät olleet koskaan lihavia – geenit eivät määritä tätä

Kantaisämme – jotka elivät paleoliittisella kaudella – eivät todennäköisesti olleet koskaan lihavia, eivätkä myöskään he, jotka ovat meidän ajassamme valinneet elää paleoliittista elämää. Arvellaan, että esi-isämme juoksivat noin 15 km joka päivä löytääkseen ruokaa ja että he söivät ravintoa, jota nykymuodossa on alettu kutsua 80/10/10 – 80 % vihreää, raakaa ja kuitupitoista (nykyään vihreää salaattia, lehtikaalia, parsakaalia, pinaattia, persiljaa, maustekasveja ja vastaavaa), 10 % rasvaa (nykyään avokadoa, kookosta, suklaata ja vastaavaa) ja 10 % proteiinia (nykyään herneitä, papuja, linssejä, siemeniä, pähkinöitä, mantelia ja vastaavaa). Paleoliittisesti nykyään elävät, esim. kantaväestöt kuten Abhaasit (esihistoriallinen ryhmä Georgiassa Mustanmeren rannalla), Hunzat (heimo Pohjois-Pakistanissa) ja Vilkabamba (entisen inkakansan jäänne, jotka elävät Ecuadorin vuorilla), eivät ole koskaan lihavia, harvoin sairaita ja elävät usein 100 -vuotiaiksi ja ylikin. Vaikka he tekevät kovaa työtä pelloilla, he pärjäävät 1700-1800 kalorilla päivässä – ts. paljon alle viranomaisten suositusten.

Kaloripitoisen, jalostetun ravinnon käyttö tekee meistä lihavia ja sairaita

Tämä on sanottava selvästi ja selkeästi – ongelmia aiheuttaa maataloudesta peräisin oleva jalostettu ja erilaisten teollisten prosessien kautta kaloripitoiseksi saatu ruoka. Ennen kaikkea sokeri ja sokerinkaltainen ruoka, kuten leipä (myös tumma), pizza, keitetyt juurekset (peruna, porkkanat, punajuuret, palsternakat), pasta ja keitetty, jalostettu valkoinen riisi aiheuttavat niitä. Suurimpien syyllisten joukosta löytyy monia gluteenittomia ostoleipiä, jotka on leivottu halvasta peruna- ja maissijauhosta ja jotka tuskin sisältävät paljoakaan hyödyllistä, mutta sen sijaan paljon kaloripitoista tärkkelystä ja sokeria. Ja suurin osa ruoastamme on jalostettua kasvia, etenkin maissi, jotta saadaan parempi sato (enemmän kaloreita) ja osa on lisäksi nykyään usein GMO-tuotettua (tehty vain voittotarkoituksessa), mikä edistää voimakkaasti lihomista ja sairastumista.

Tässä ei auta olla kasvissyöjä tai vegaani – edellä mainittu ruoka on toki kasviperäistä, mutta se on siitä huolimatta haitallista sen vuoksi, miten se on käsitelty. Sokeri tuotetaan esimerkiksi keittämällä sokerijuurikas, sokeriruoko tai maissi samalla tavalla kuin mitä sinä ja minä teemme, kun me keitämme perunat ja muut juurekset omassa keittiössämme. Näin tuotetaan itse asiassa lähes yhtä paljon sokeria ja joskus paljon enemmän kuin mitä kaupassa on tarjolla. Lohtuna on, että keitetyt juurekset, kuten esim. perunat, jotka on keitetty varovasti rapeiksi (vähän raaoiksi) palautuvat kuiduiksi, kun niiden annetaan jäähtyä. Tätä prosessia kutsutaan uudelleen rakeistukseksi/rekristallasaatioksi.

Ruotsi on maailman kärkimaita sokerin ja rasvan kulutuksessa – WHO varoittaa Ruotsia

Jalostetun sokerin kulutus on Ruotsissa viime vuosina pysynyt vakaana 34-35 kilossa vuodessa, mikä on 87 grammaa päivässä henkeä kohden (noin 30 tasaista teelusikallista tai 450 kaloria). Tämä vie Ruotsin yhdeksännelle sijalle maailman sokeriliigassa. WHO, joka anteliaasti haluaa suoda 25 g henkeä kohden päivässä (6 tasaista teelusikallista, noin 57 kaloria) varoitti erityisesti Ruotsia viime vuonna siitä, että sokerin saanti on maassamme liian suurta. Omalta osaltani minulla on lähes nollatoleranssi – esi-isämme eivät syöneet jalostettua sokeria eikä meidänkään pidä sitä tehdä.

Mutta syömme myös aivan liian paljon rasvaa

Ihmiskunta syö myös aivan liian paljon pitkäketjuisia rasvahappoja (vähintään 80 % tulee lehmästä ja siasta lihana tai maitotuotteina). On tärkeä tietää, että nämä rasvat eivät muun ravinnon tavoin imeydy suoraan porttilaskimon kautta eivätkä muunnu maksassa nopeasti energiaksi – molekyylit ovat aivan liian suuria siihen. Ne imeytyvät sen sijaan lymfajärjestelmän ja lymfatiehyiden kautta ja tulevat yleiseen verenkiertoon, jonne ne jäävät usein muutamaksi tunniksi ennen kuin ne lopulta, aivan kuin sattumalta, pääsevät maksaan ja muuntuvat energiaksi. Tämä aiheuttaa keholle suuren kuormituksen ja sille on annettu nimi postprandiaalinen tulehdus.

Vain vankeudessa olevat eläimet lihovat ja sairastuvat – ne saavat siellä länsimaista eläinrehua

Luonnossa elävät eläimet ilman länsimaisen eläinruoan saantia ovat harvoin lihavia ja sairaita. Vasta kun niitä pidetään vangittuina ja ne joutuvat elämään länsimaisesti, ne sairastuvat. Tämä tapahtui Clevelandin eläintarhan gorilloille, jotka saivat vakavia sydänsairauksia, mutta jotka myös tervehtyivät uudelleen, kun ne saivat sitä ravintoa, joka oli niille tarkoitettu.

Oireiden ”tappava kvartetti” muodostaa moninkertaisen sairauksien ja kuoleman riskin kuin tupakka ja alkoholi yhdessä

Tutkijat Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Saksassa tutkivat äskettäin kuoleman riskiä sairauksien eri ilmenemismuodoissa. Eri sairauksiin kuolleisuuden sijasta he tarkastelivat kuolleisuutta eri oireiden yhteydessä. Pyydän, että tutustut tarkasti alla olevaan kuvaan. Tupakointi oli odotetusti johtava kuolinsyy, kuitenkin hyvin pienellä marginaalilla. Korkea verenpaine osoittautui nimittäin lähes yhtä vaaralliseksi, ja sitä seurasi lihavuus. Alkoholin väärinkäyttö tuli vasta kymmenennelle sijalle ja oireiden yhteenlaskettu kuoleman riski 2.-9. sijoille – kaikki tulosta liiallisesta länsimaisen ravinnon käytöstä – oli itse asiassa moninkertainen kuin tupakoinnin ja alkoholinkäytön yhteenlaskettu riski. Tutkijat puhuvat nykyään tappavasta kvartetista – neljä oiretta, jotka yhdessä aiheuttavat omaa luokkaansa olevan suurimman ”ennenaikaisen” kuoleman riskin: merkittävä ylipaino, korkea verenpaine, liian korkea verensokeri ja veren liian korkea rasvapitoisuus.

Ruotsalainen Eskil Kylin kohdisti ensimmäisenä (1920) huomion näiden elimistön aineenvaihdunnan ”vinoutumien” riskiin – yhdistelmä, joka myöhemmin sai nimen metabolinen oireyhtymä. Nykyään metabolinen oireyhtymä käsitetään sairauden äitinä – ts. keskivartalolihavuus, korkea verenpaine, veren liian korkea rasvapitoisuus, veren liian korkea sokeripitoisuus, alhainen hyvä kolesteroli ja veren korkea virtsahappopitoisuus.

Kuulostaa oudolta, mutta ateria itsessään nostaa kehon tulehdustilaa

Länsimainen ruoka imeytyy enimmäkseen jo ohutsuolessa ja aiheuttaa valtavan rasituksen sisäelimillemme, erityisestä maksalle ja haimalle, mutta myös munuaisille. Tämä laukaisee postprandiaaliseksi tulehdukseksi kutsutun prosessin, joka syntyy veren aivan liian suuresta rasva- ja sokerimäärästä sekä voimakkaasta tulehdusta aiheuttavien myrkkyjen lisääntymisestä kehossa, ensisijaisesti suolistosta, kuten esim. bakteerimyrkky endotoksiini. Veressä nähdään myös merkittävä tulehdusta aiheuttavien välittäjäaineiden lisääntyminen samoin kuin valkoisten verisolujen määrän kasvu – mitä enemmän sokeria, sitä vahvempi reaktio. Vaikutuksen on laskettu edistävän tulehdusta yhtä paljon kuin nopea kolmen savukkeen polttaminen (Erridge C et al Am J Clin Nutr. 2007;86:1286-1292. Ceriello A Diabetes 2004; 53: 701-710). Harvat ja pienet ateriat tuovat monia hyötyjä – paleoliitit söivät/syövät vain kaksi kertaa päivässä – useimmiten keskellä päivää ja varhain illalla.

Lihavilta ihmisiltä puuttuu tärkeitä suolistobakteereja

On korostettava vahvasti, että ainoastaan liian vähäinen liikunta ja liian suuri määrä ruokaa eivät tee sinusta lihavaa. Kaukana siitä! Tulehdus aiheuttaa lihavuuden ja kaikki tulehdusta aiheuttava edistää itse asiassa lihavuutta. On erityisen suuri ongelma, että lihavilla ihmisillä on pohjimmiltaan täysin eri suolistobakteerit – vähemmän hyvänlaatuisia ja paljon enemmän sairauksia aiheuttavia. Ne luovuttavat enemmän tulehdusta aiheuttavia bakteereja, kuten bakteerimyrkky endotoksiinia, kehoon, mutta heiltä puuttuvat myös lähes kokonaan monet hyödylliset bakteerit, mm. ne, joita itse tutkin – Lb Plantarum ja Lb Paracasei – bakteerit, joiden on mm. osoitettu pitävän poissa antibioottiresistentit kannat.

On myös syytä huomauttaa, että jos ”tukahduttaa” tulehduksen lähes kokonaan, niin se aiheuttaa myös lihavuutta – mitä nähdään usein henkilöillä, jotka käyttävät voimakkaita anti-inflammatorisia lääkkeitä kuten kortisonia, prednisolonia, NSAID-tabletteja ja tiettyjä sytostaatteja.

Myös D-vitamiinin puute aiheuttaa tulehdusta ja lihavuutta, samoin kuin äitisi elämäntapa – sekä lihava että anorektinen äiti aiheuttavat haittavaikutuksia. Sikiön yliravitsemus tai nälkiintyminen sekä säästöliekillä tai liian nopeasti toimiva aineenvaihdunta ja immuunitoiminto vaikuttavat haitallisesti. Liian suuri proinflammatoristen proteiinien saanti sekä täydennyksenä ja/tai ravinnon mukana (esim. gluteeni ja kaseiini) samoin kuin lääkkeiden käyttö, lisäävät tulehdusta. Myös huono uni, epäedullinen vuorokausirytmi (yöjuhlinta, vuorotyö), tupakoinnin lopettaminen tai liian vähäinen aika elimistön levolle/puhdistumiselle aiheuttavat lihavuutta.

Rasvakudos – elimistön roskatynnyri

Kun kemikaalien, lääkkeiden, hormonien, bakteerien, bakteerimyrkkyjen, kuten endotoksiinin, ureemisten myrkkyjen ja erilaisten muovimyrkkyjen taakka nousee liian suureksi, eikä elimistöllä ole muuta vaihtoehtoa päästä eroon näistä toksiineista, se päättää lukita myrkyt kehon rasvavarastoihinsa. Äskettäin tehty tutkimus osoittaa, että ylipainoisilla ihmisillä on laihoihin verrattuna 2-3 kertaa enemmän kemiallisia aineita varastoituna rasvakudoksessaan (Kim MJ et al Environ Health Perspect 2011;119:377–383).

Ulkoiset myrkyt tulevat mm. muovipakkauksissa säilytetyistä elintarvikkeista. Jopa pahviin näennäisesti varastoidut elintarvikkeet on itse asiassa varastoitu muoviin, koska tällaisten pakkausten sisäpuolella on aina muovikalvo. Muovisisällön siirtyminen sisältöön on tiedetty jo pitkään. Jo yli 40 vuotta sitten havaittiin, että muovisisältö siirtyy verensiirtoihin tarkoitettuihin verisoluihin, jos verta säilytettiin muovipusseissa (Jaeger RJ, Rubin RJ. N Engl J Med. 1972;287:1114–1118), ja näin on myös nykyisin. Suuren rasvavarastossa olevan roskamäärän onnettomana seurauksena on se, että keho supistaa rasva-aineenvaihduntaa. Rasvan palaminen on hitaampaa ja tehotonta, kun sillä on kiire suojata muita elimiä toksiineilta, jolloin on myös vaikeampaa laihtua/pudottaa painoa.

Onko pätkäpaasto ratkaisu?

On aivan selvää, että metodeja, joiden on todettu onnistuneen eläimillä, eli kalorien rajoittamista (CR) ja aikarajoitettua syömistä (TR), harjoittavat nykyisin paljon useammat kuin mitä luulemmekaan. Myöhään nukkuvat nuoret ovat monesti ilman ravintoa 15 tuntia tai kauemminkin. Toiset taas, kuten minä, harjoittavat paleoliittista muunnosta: ei ruokaa klo 18 jälkeen eikä mitään ennen seuraavan päivän klo 12. Tämä on nimeltään 18/6 -paasto. Kudoksista ei puutu paaston aikana energiaa, päinvastoin, sitä tulee runsaasti, mutta silloin energiaa saadaan toisesta lähteestä – rasvakerroksesta. Virrankatkaisin vaihtaa sugarmodesta (energia) fatmodeen.

Mark Mattson, yksi alansa johtavista tutkijoista maailmassa, sanoi SvD:n toimittajan Henrik Ennartin haastattelussa, että hänestä ”tulee väsynyt ja nahkea, jos syön aamiaista ja lounasta – sen sijaan liikun”. Kysymykseen, pitäisikö myös lasten skipata aamiainen, hän vastaa: ”Olemme tarkastelleet tätä tutkimusta (väite, että aamiainen on hyväksi lapsille) ja se perustuu hyvin heikkoihin tietoihin”. Kannattaa lukea hänen kirjansa ”Åldrandets gåta – Vetenskapen som förlänger ditt liv”. Se on erittäin mielenkiintoinen kirja, jota ihailen.

Jos syöt aamupalaa, syö tuoretta ja vihreää

Jos haluat silti syödä aamiaista, syö mieluiten vihreää ja raakaa, esimerkiksi vihersmoothieta. Sisältöä ei tosiasiallisesti pilkota seuraavien 2-3 tunnin aikana, joten elinten lepo ja detox jatkuvat, ja paasto pidentyy tällöin 2-3 tunnilla – niin kauan vihanneksilta nimittäin kestää kulkea alas suolistobakteerien luokse, jotka ovat ainoita, jotka voivat pilkkoa tällaista ruokaa.

Viimeinen varoitus: varo maissia!

Maissi on yksi maailman jalostetuimmista ja nyt myös muuntogeenisin elintarvike. Maissi on täynnä kaloreita ja hyödytöntä fruktoosia, jota nykyään uutetaan ja käytetään paljon tehdasvalmisteisissa elintarvikkeissa, pääasiassa virvoitusjuomissa. Lontoon elokuvateattereissa tehty tutkimus osoitti, että popcorneissa, joita lapset ja nuoret syövät, on yli 1000 kaloria. Maissi sisältää myös gluteenin kaltaista proteiinia, zeiniä, joka estää tarvittavan aminohappotryptofaanin varastoinnin (Choi S et ai. Physiol Needs 2009; 98: 156-162), joka on välttämätön hermovälittäjäaineiden, kuten serotoniinin (tärkeä hyvinvoinnin, valppauden ja huolen, ahdistuksen, kylläisyyden ja kivun hallintaan) ja melatoniinin (mukana vuorokausirytmissä, valppaudessa ja unessa) muodostamiseksi.