Ryhdy myrkkyjen etsijäksi – se kannattaa

Tuntuu hyvin pelottavalta tietää, että meistä jokainen altistuu sadoille, todennäköisesti tuhansille, kemiallisille aineille ja että useimpien aineiden terveysvaikutuksia ei ole läheskään selvitetty eikä niitä tunneta kunnolla. Jo 15 vuotta sitten, vuonna 2000, EU totesi eräässä raportissa, että 90 % niistä kemikaaleista, joille me altistumme, on hyvin vähän tietoa – ja tämä pätee myös, vaikka rajoituttaisiin vain suurina määrinä käytettyihin kemikaaleihin (yli 1000 tonnia vuodessa). Tilanne on tuskin muuttunut paremmaksi nykyäänkään – ennemminkin päinvastoin.

Tämä ei koske vain pestisidejä – vaan myös arkisia myrkkyjä

WHO:n raportti korostaa, että haitalliset terveysvaikutukset todellisuudessa ovat huomattavasti suurempia kuin mitä me villeimmässä mielikuvituksessamme olemme voineet kuvitella. Alamme hitaasti ymmärtää, että meidän ei pidä varoa pelkästään kemiallisia torjunta-aineita, vaan monia muita aineita – aineita, joiden olemme ehkä uskoneet olevan melko vaarattomia ja joiden meidän nyt täytyy ymmärtää olevan haitallisempia terveydelle, kuin mitä olemme tähän asti halunneet hyväksyä. Tämä koskee esimerkiksi silikoni-implantteja ja tatuointivärejä – aineita, joita on pistetty iholle/ihoon tai kehoon. Vaikkakin hitaasti, erittäin hitaasti, nämä aineet vuotavat mm. immuunijärjestelmäämme ja vaikuttavat siihen. Voit olla varma, että niillä on vaikutuksia, vaikka niitä ei huomaa, ainakaan aluksi. Lääketieteellisestä kirjallisuudesta löytyy mm. epäilyksiä siitä, että implanttien silikoni vuotaa ja voi mm. edistää ”mystisen” sairauden, fibromyalgian, mutta myös niin kutsuttujen autoimmuunisairauksien kuten skleroderman, syntyä (katso Bengmark S. Läkartidningen 2012;9:485).

Raja-arvojen merkitys on pieni – myrkyt tekevät yhteistyötä ja vahvistavat toisiaan

Ongelmana on, että me luotamme aivan liikaa ns. raja-arvoihin – voimassa olevan raja-arvon alla oleminen antaa valheellista turvallisuutta. Eri myrkyt yhdistävät nimittäin vaikutuksensa ja vahvistavat toisiaan, mikä synnyttää korkean tulehduksellisen rasituksen kehoon. Tanskalaiset tutkijat – he, jotka nostivat Bisfenoli A:n riskit päivänvaloon – havainnollistavat tätä teoreettisella esimerkillä 1+1+1=7.

Varo ihovoiteita

Juuri nyt huomiota kiinnitetään ns. parabeeneihin ja ftalaatteihin, joita on mm. ihovoiteissa, saippuoissa, meikeissä, tuoksukynttilöissä, pesuaineissa, hammastahnoissa ja muovileikkikaluissa. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet osoittaa yhä suurempaa kiinnostusta näihin aineisiin. Ne soittavat matalaäänisillä soittimilla ”tulehdusorkesterissa”, mutta niiden vaikutukset ovat merkittäviä. Olen lukenut, että itsensä joka päivä huomaamattomastikin meikkaava nainen altistaa kehonsa noin 250 kemikaalille ja näistä yli 160 ainetta voidaan tunnistaa kehossa jo samana päivänä – itse asiassa monet niistä ovat verenkierrossa jo muutaman sekunnin tai minuutin kuluessa – niin läpäisevä iho ja esimerkiksi suun limakalvo on.

Sen lisäksi, että nämä aineet vaikuttavat immuunijärjestelmään, niillä on havaittu erityisen haitallisia vaikutuksia umpieritys-/endokriinisiin elimiin – ennen kaikkea kilpirauhaseen, munasarjoihin ja kiveksiin. Niiden katsotaan lisäävän nimenomaan näiden elimien sairauksia ja vähentävät erityisesti siittiöiden määrää ja lisäävän hedelmättömyyden riskiä.

Pestisidit – ylitsepääsemätön ongelma

Pestisidit (torjunta-aineet) ovat kaikesta huolimatta niitä ympäristömyrkkyjä, joihin on kiinnitetty eniten huomiota. EU:ssa on useita satoja hyväksyttyjä pestisidejä siitä huolimatta, kuten WHO korostaa, että niiden terveysvaikutuksista ei tiedetä riittävästi, eikä kuinka kauan ne pysyvät maaperässä ja kuinka kauan ihmiskehossa. Altistumme näille aineille useita kertoja päivässä ja ennen kaikkea aterioidemme yhteydessä. Niiltä on mahdotonta suojautua – niitä on lähes kaikessa ruoassa ja tieto on aivan liian huonoa. EU:n olisi pitänyt jo aikoja sitten saattaa voimaan tiedotusvelvollisuus hedelmien ja vihannesten, siementen, herneiden sekä papujen ja viinin sisällöstä.

Onko ekologinen ruoka todellisuus vai vielä yksi sumuverho?

Uskon valitettavasti, että monet ihmiset ovat vähän naiiveja luullessaan, että ekologista ruokaa ei ole viljelty vain ilman keinolannoitteita vaan myös ilman pestisidejä. Onko asia todellakin niin? Epäilen. Kun tutustuu vähän tarkemmin kirjallisuuteen, sieltä löytyy muun muassa, että ekologisessa viljelyssä käytetään ns. orgaanisia pestisidejä (esim. rotenoni-pyretriini -seosta). Kun eräät tutkijat yhdessä maailman johtavista yliopistoista – Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa – vertasivat äskettäin ekologisia rypäleitä (joita ruiskutetaan orgaanisella rotenoni-pyretriini -seoksella keskimäärin 7-8 krt/sato) rypäleisiin, joita käytetään perinteiseen viinintuotantoon (ja ruiskutetaan synteettisellä aineella (Imidan) keskimäärin 2 krt/sato), tutkijat pitivät hyvin epätodennäköisenä, että orgaaninen rotenonin ja pyretriinin seos olisi parempi ympäristölle (ja terveydelle) kuin Imidan. Näin erityisesti, jos otetaan vielä kuvaan mukaan se, että tällä seoksella on tunnettuja haittavaikutuksia ennen kaikkea kaloille, mutta myös muulle elämälle järvissä ja merissä (Lähde).

Ilahduttava viesti pimeyden keskellä

Mutta, iloitkaamme sitä, että on tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, joiden on osoitettu sisältävän niin vähän pestisidejä, että niitä ei edes tarvitse ostaa ekologisina. Näitä ovat: avokado, maissi, ananas, kaalinkerä, hajuherneet, sipuli, parsa, mango, papaija, kiivi, munakoiso, greippi, cantaloupe-meloni, kukkakaali ja bataatti. Vaimollani ja minulla on pieni lunttilappu kukkaroissamme näistä, mutta lapulla myös ”the dirty twelwe” – ne hedelmät ja vihannekset, joiden ostamista tulee välttää, elleivät ne ole ekologisia.

The dirty twelve – ota ne vakavasti

Tusina hedelmiä ja vihanneksia (vähän enemmänkin) sisältää nimittäin niin paljon pestisidejä, että niitä on käytettävä vain ekologisina vaihtoehtoina (jos nyt ”ekologinen” antaa jotakin varmaa lisäarvoa – minua joutuu edelleen vakuuttelemaan).

Joukkoon ”dirty twelve” kuuluu valitettavasti monia suursuosikkeja ja monet tunnetaan myös niiden sisältämistä tärkeistä hyödyllisistä aineista, kuten omena (päärynä mainitaan myös, mutta se ei mahdu 12:n ryhmään), mansikat, rypäleet (viini), selleri, persikat ja nektariinit, pinaatti, punainen ja vihreä paprika, kurkku, kirsikkatomaatit, sokeriherneet ja peruna. Osta näitä vain ekologisina! Vaihtoehtona on tietysti jättää pois kokonaan ”the dirty twelwe” ja etsiä niiden sijaan muita ja turvallisempia hedelmiä ja vihanneksia. Ehkä ”pestisidi-sapuskan” sulku olisi hyvä toimenpide?

Ravitsemusasiantuntijoiden osuus

Ravitsemusasiantuntijat ovat yrittäneet laatia hedelmien ja vihannesten listaa, joka voisi korvata ”the dirty twelwe”. Todellisuudessa listasta pitäisi tehdä pidempi, koska paljon tietoa on pimennossa, mutta tähän mennessä lista joka tapauksessa näyttää tältä (luulen, että sitä tullaan päivittämään myöhemmin sitä mukaa kun saamme uutta tietoa).

Ehdottomien suosikkiemme joukossa ovat selleri, paprika, pinaatti ja lehtikaali – ilman niitä emme halua missään nimessä olla, joten teemme poikkeuksen ja ostamme ne ekologisina. Sekä pinaatti että lehtikaali säilyttävät ravintosisältönsä pakastettuina erittäin hyvin, ja mukavuussyistä haluamme, että meillä on pakastettuja ekologisesti viljeltyjä vihanneksia. Mutta teollisuus ei tunnu olevan juonessa mukana – kuinka usein löydämme ekologisia vihanneksia pakastealtaista?

Olemme iloisia, että parsakaali on hyväksytty myös pestisidien näkökulmasta – itse käytämme jatkossa enemmän parsakaalia esim. lehtikaalin sijaan – ja iloksemme vihreä lista nostaa esiin persiljan (syötävä salaattina, ei vain koristeena ruoan päällä), timjamin ja mangoldin (jota isäni kutsui köyhän miehen parsaksi). Ilonaiheisiin kuuluu myös cantaloupe-melonin mainitseminen niin monta kertaa – se on ainoa melonilaji, jota me syömme säännöllisesti, koska se erotuksena muista melonilajeista ja erityisesti vesimelonista, sisältää huomattavasti vähemmän hedelmäsokeria (on samalla tasolla vadelman kanssa ja paljon esim. omenoita ja päärynöitä alhaisempi).

Ruotsalaiset vihannestiskit eivät oikein tunnu pysyvän mukana. Niiden tuotteet eivät toisaalta ole niin tuoreita (logistiikka on liian hidas), jos verrataan esim. Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Toisaalta valikoima ei ole läheskään niin kattava kuin mitä muissa maissa näkee. Ehkä vika on osittain meidän kuluttajien? Syömmekö ehkä vanhojen tottumusten mukaisesti emmekä viitsi kokeilla uusia vihanneksia, kun niitä tulee – vihanneksia, joista Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on ollut iloa jo vuosituhansia? Olisiko meidän aika ryhdistäytyä? Vihdoinkin tuore kurkuma on saapunut ruokakauppoihin – nyt durra ja moni muu odottaa kulisseissa.

Mitä voitettavaa on?

Monet sairaudet on yhdistetty erityisesti pestisideihin ja muihin kemikaaleihin. Välttämällä systemaattista altistusta niille, muutoin terveiden elämätapojen ohella, voi toivottavasti välttyä sairauksilta, kuten:

• Syöpä (erityisesti rintasyöpä, endometrioosi, eturauhassyöpä, kivessyöpä ja kilpirauhassyöpä)
• Diabetes
• Lihavuus
• Ennenaikainen puberteetti (kuukautiset ja varhainen rintojen kehittyminen nuorilla tytöillä)
• Hedelmättömyys (niin naisten kuin miesten)
• Alhainen syntymäpaino, keskenmenot ja epämuodostumat
• Neurologiset sairaudet (Alzheimerin ja Parkinsonin tauti – myrkkyjen rotenonin ja paraquatin on eläinkokeissa osoitettu tuhoavan tärkeitä ns. dopaminergisia aivosoluja – tärkeitä pitämään Parkinsonin tauti poissa)
• Kilpirauhasongelmat (struuma ja syöpä)

Joten, ryhdy myrkkyjen etsijäksi – se kannattaa!