Stressi häiritsee suolistoflooraa ja sairastuttaa

On hyvin dokumentoitu, että aivomme ja immuunijärjestelmämme vaihtavat jatkuvasti tietoja, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä sekä terveenä että sairaana. Tämä on erityisen tärkeää, jos altistuu akuutille tai krooniselle stressille. Krooninen stressi on todennäköisesti vaarallisin kaikista tunnetuista sairauksien aiheuttajista, ehkä jopa vaarallisempi kuin huono ruokavalio. Stressi vapauttaa suuria määriä hormoneja, neuropeptidejä ja muita neurokemiallisia tuotteita, joilla on tuhoisia seurauksia immuunijärjestelmän tärkeille toiminnoille. Lähes kaikki kehomme solut ovat herkkiä näille, mutta erityisesti immuunisolut ja suolistobakteerit, joita stressiin liittyvät neurohormonit, mm. adrenaliini ja noradrenaliini, vahingoittavat vakavasti. Kaikissa imusuonissa – kuten luuytimessä, kateenkorvassa, pernassa ja imusolmukkeissa – on runsaasti hermosyitä, jotka välittävät viestejä aivoista, mutta ennen kaikkea se koskee suolistoa.

Kuva 1 Elimistön eri elimet kommunikoivat monin tavoin – mutta suurinta osaa hallitaan aivoista käsin. Stressissä aivojen ja lisämunuaisen lisäksi tärkein toimija on paksusuoli. Paksusuoli on erikoinen, koska se ”ohjelmoi” ja kontrolloi immuunijärjestelmää monessa suhteessa ja siellä sijaitsee myös 1-2 kg suolistobakteereita. Aivot ja suolisto viestivät aina tiiviisti keskenään, mutta viestintä tihenee dramaattisesti stressin aikana sekä rata(hermo)sidottuina keskusteluina sekä myös langattomana kaukoviestintänä (endokriininen – hormonien kanssa) tai lyhyen matkan viestintänä (solusta soluun parakriini ja aivoissa neurokriininen).

Aivot vaikuttavat suolistoon ja sen bakteereihin 500 miljoonan hermosyyn kautta

On raportoitu, että suolistossamme on vähintään 500 miljoonaa hermosyytä, jotka yhdistävät sen suoraan aivoihin (1). Sekä fyysisessä että henkisessä stressissä suolistobakteereihimme suihkutetaan stressihormoneja, kuten adrenaliinia, noradrenaliinia ja dopamiinia, jotka muuttavat radikaalisti suolistobakteeriemme mallia, ja aiheuttavat suurelta osin hyvänlaatuisten bakteerien häviämisen ja johtavat haitallisten bakteerien hallintaan. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on raportoitu, että stressihormonit – sekä luonnolliset, kuten adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini, mutta myös synteettisesti tuotetut lääkkeet, kuten dobutamiini ja isoprenaliini (tunnetaan astmalääkkeinä) – lisäävät sekä haitallisten bakteerien kasvua että niiden haitallisuusastetta (virulenssia) 100000 kertaa (2).

Sikiö- ja vauva-ajan stressi luo perustan huonolle terveydelle myöhemmin elämässä

Stressi ahdistaa ihmistä äidin kohdussa olevasta sikiöstä viimeiseen henkäykseen asti. Stressi on tuhoisaa hyvin toimivan immuunijärjestelmän kannalta. Prosessi alkaa raskauden viimeisinä kuukausina ja jatkuu vastasyntyneen ensimmäisten elinpäivien aikana. Samoin hyvin toimivan suolistoflooran luominen jo ensimmäisten elinkuukausiemme aikana on elintärkeää terveyden kannalta. Laaja ja monipuolinen suolistofloora sekä hyvin toimiva immuunijärjestelmä vaikuttavat kykyyn vastustaa stressiä ja sairauksia pitkälle vanhuuteen asti ja vaikuttavat kaikkeen allergian esiintymisestä ja ADHD:stä varhaisessa iässä Alzheimerin tautiin ja metaboliseen oireyhtymään myöhemmin elämässä.

Keisarinleikkauksella syntyneillä lapsilla on heikompi vastustuskyky

Laajat tutkimukset osoittavat, että keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla ilmenee 20 prosenttia useammin astmaa myöhemmin elämässään (3). Keisarinleikkaus, varsinkin jos se on akuutti ja suunnittelematon, tarkoittaa äidille valtavaa stressin lisääntymistä. Suuria määriä stressihormoneja vuotaa sikiöön jo leikkauksen valmistelun aikana ja siirtyy leikkauksen jälkeen äidinmaidon kautta vauvaan. Sen haittoja tasoitetaan jossain määrin onnistuneella imetyksellä ja runsaalla rintamaidon määrällä, joka sisältää runsaasti laktobasillia ja tärkeitä kuituja, kuten oligosakkarideja. Valitettavasti tämä ei ole aina mahdollista johtuen rintamaidon vähäisyydestä.

Äidin ja lapsen läheisyys lieventää stressin vaikutuksia

Näissä olosuhteissa on osoittautunut erityisen tärkeäksi, että vastasyntyneen annetaan jäädä äitinsä luokse, mikä vähentää dramaattisesti vastasyntyneen stressitasoa. Jos vauva joutuu eroon äidistä ensimmäisen elinviikon aikana, sen on osoitettu johtavan merkittävään stressin lisääntymiseen ja huomattavasti köyhemmän suolistoflooran syntymiseen vastasyntyneelle (4). Tällä katsotaan olevan haitallisia terveysvaikutuksia paljon myöhemmin elämässä. Äskettäin julkaistut eläintutkimukset osoittavat varsin vakuuttavasti, että vastasyntyneet, jotka erotetaan äidistään yli kolmeksi tunniksi päivässä elämän 12 ensimmäisenä päivänä, kehittävät pysyvästi heikomman suolistoflooran kuin muut (5).

Monet myöhemmin elämässä ilmenevät sairaudet pohjautuvat stressiin

Tiedetään, että henkinen stressi voi johtaa laajoihin ongelmiin ja usein merkittäviin ruoansulatuskanavan ja suoliston ongelmiin. Tämä koskee mm. ehkä kaikkien yleisintä sairautta – IBS:ää (ärtyvän suolen oireyhtymä) – joka liittyy voimakkaasti psykologiseen stressiin ja huonoon suolistoflooraan. Laajat tutkimukset astronauteilla, joiden katsotaan elävän enemmän tai vähemmän pysyvän stressin alla, osoittavat suolistoflooran laajan ja vakavan heikkenemisen ja lisäksi bakteerien jyrkän vähenemisen, jotka normaalisti kuuluvat ns. probiootteihin (lähinnä laktobasillit ja bifidobakteerit) sekä haitallisten bakteerien (kuten enterobakteerien ja Clostridian) määrän katastrofaalinen kasvun.

Suolistoflooraa on tutkittu myös yliopistojen opiskelijoilla tenttikausien aikana ja urheilijoilla, jotka harjoittavat erittäin rasittavaa urheilua, ja he menettävät suuren osan suolistofloorasta ja immuunijärjestelmästä erityisen raskaiden jaksojen aikana tai aikoina, jolloin he sairastuvat usein ja saavat vakavia infektioita. Uskon ja toivon, että suolen tehokas kunnostaminen synbiooteilla – eli prebioottisten kuitujen (bakteereille tarkoitetun ravinnon) ja terveysbakteerien yhdistelmä – pystyy vähentämään tätä riskiä.

Stressi on erityisen vaarallista ylipainoisille (ja erityisesti heille, joilla on pallomaha)

Stressi on erityisen vaarallista, jos olet lihava, ja varsinkin jos sinulla on paljon vatsarasvaa – ns. pallomaha. Tällöin stressiin liittyy moninkertainen riski saada akuutti sydän- ja verisuonitauti, kuten aivohalvaus. Normaalisti vatsarasvaa saisi olla noin 25 ml, jota pidetään määränä joka esi-isillämme oli. Nykyaikaisissa tutkimuksissa on löydetty ihmisiä, joiden vatsassa on käsittämättömät kuusi litraa rasvaa.

Stressi syytää suuria määriä rasvaa yhdessä esim. suurten ns. proinflammatorisisten sytokiinimäärien kanssa (kuten esim. IL-6 yhdessä PAI-1-nimisen tekijän kanssa – plasminogeeniaktivaattori-inhibiittori-1, jonka tiedetään muun muassa hallitsevan voimakkaasti veren hyytymistä). On havaittu, että stressin aiheuttama lisääntyminen proinflammatorisissa ja hyytymistä estävissä tekijöissä veressä vaikeissa tilanteissa voi nousta 1000 kertaisesti ja siten indusoida valtavan rasvakertymän maksassa, luoda insuliiniresistenssin ja myötävaikuttaa useisiin sairauksiin, kuten oheisessa kuvassa tiivistetään: sydän-ja verisuonitauti, korkea veren rasva (dyslipidemia), korkea verenpaine (hypertensio) (6), impotenssi (erektiohäiriöt), munasarjakystat (munasarjojen monirakkulatauti), dementian aiheuttaja (kognitiivinen dekriini), luukato (osteoporoosi), liika rasva maksassa (NASH – maksan ei alkoholista johtuva rasvoittuminen) , samoin kuin yleinen liikalihavuus, uniapnea, lihasten surkastuminen (sarkopenia) ja 2-tyypin diabetes.

Kuva 2. Ns. metabolinen syndrooma (katso mm. kirjoitukseni tulehduksesta) liittyy usein lisääntyneeseen keskivartalolihavuuteen ja on monella tavalla monien nykyihmistä piinaavien sairauksien äiti. Lisäksi on yleistä, että joistakin näistä sairauksista kärsivät saa monia muita sairauksia – heistä tulee siis monisairaita. Tähän ovat vaikuttaneet merkittävästi fyysinen ja henkinen pitkäaikainen stressi.

Miten stressin negatiivisia vaikutuksia voidaan torjua ja palauttaa suolistoflooran kunto? Super Synbiotics on kirjoittanut artikkelin aiheesta, joka löytyy tästä.

 

Viitteet: 

(1) Furness, J.B. (2006) The Enteric Nervous System, Blackwell Publishing Oxford OX4 2DQ, UK, 2006
(2) Freestone PP, Haigh RD, Williams PH, Lyte M. Stimulation of bacterial growth by heat-stable, norepinephrine-induced autoinducers. FEMS Microbiol Lett. 1999;172:53-60.
(3) Thavagnanam S, Fleming J, Bromley A, Shields MD, Cardwell CR. A meta-analysis of the association between Caesarean section and childhood asthma. Clin Exp Allergy. 2008;38, :629-633.
(4) O’Mahony L, McCarthy J, Kelly P, Hurley G, Luo F, Chen K, O’Sullivan GC, Kiely B, Collins JK, Shanahan F, Quigley EM. Lactobacillus and bifidobacterium in irritable bowel syndrome: symptom responses and relationship to cytokine profiles. Gastroenterology. 2005;128:541-551.
(5) O’Mahony SM, Marchesi JR, Scully P, Codling C, Ceolho AM, Quigley EM, Cryan JF, Dinan TG. (2009) Early life stress alters behavior, immunity, and microbiota in rats: implications for irritable bowel syndrome and psychiatric illnesses. Biol Psychiatr. 2009;65:263-267.
(6) Item F, Konrad D. Visceral fat and metabolic inflammation: the portal theory revisited.
Obes Rev. 2012;3, (Suppl 2):30-39. 

Mer från Prof. Bengmark