Syön sen mitä sinä heität pois

Mieti, ennen kuin seuraavan kerran heität siemenkodan pois.

Kaikki eivät tule ajatelleeksi, että hedelmissä ja vihanneksissa olevat hyödylliset aineet eivät ole niin tasaisesti jakautuneet, kuin luulisi. Jos tutkitaan vaikka vehnän kaltaista viljaa, sen voi karkeasti jakaa kuoreen, jauhoon ja alkioon. Kuori, jonka tehtävä on suojata jyvää ulkoisilta hyökkäyksiltä, sisältää luontaisesti runsaasti kuituja ja antioksidantteja. Myös maahan kylvettävä itu, josta kasvaa suuri kasvi, sisältää runsaita määriä hyödyllisiä aineita. Sitä vastoin jauho, joka ei oikeastaan sisällä mitään hyödyllistä, edustaa vain turhia kaloreita. Siitä huolimatta ihminen on vuosikymmenien ajan tottunut ottamaan talteen omaan käyttöön vain jauhon, ja antanut suurimman osan kuoresta/leseestä sioille, jotta ne saavat vatsansa kuntoon, sekä suuren määrän alkioita minkeille, jotta niiden turkeista tulee kiiltävät ja upeat.

Sama asia koskee monia hedelmiä, joita syömme päivittäin. Hyödylliset aineet ovat usein niissä osissa, jotka jätämme syömättä, esim. appelsiinien, melonien, päärynöiden ja omenien siemenissä ja siemenkodassa. Ne voi hyvin käyttää hyödyksi esimerkiksi vihreissä smootheissa.

Älä heitä pois naattia!

Toinen asia, jota meidän ei pidä heittää roskiin, ovat juuresten naatit. Juuresten ja niiden naattien sisällöt eroavat nimittäin todella paljon ja naattien eduksi: pienempi kaloripitoisuus, pienempi rasva- ja sokeripitoisuus ja moninkertaisesti enemmän tärkeitä mineraaleja ja vitamiineja.

Maanpinnan yläpuolella kasvavan osan terveyshyödyt verrattuna sen alla kasvavaan osaan korostavat sitä, että meidän on itse asiassa valittava mieluummin juureksen naatti kuin itse juures. Tai ainakin hyödyntää mahdollisimman suuri osa naatista, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Naatti on syötävä pian. Tai pakastettava.

Naatin joustavuus ja sen sisältämät antioksidantit häviävät kuitenkin hyvin nopeasti. Salaatilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että antioksidanttikapasiteetti (ORAC) vähenee puolella jo 30 minuutin kuluttua siitä, kun salaatti irrotetaan juurestaan. Siksi irrotetut naatit on pistettävä heti poskeen tai pakastettava ja säilytettävä siellä syömiseen saakka.

Pakasteherneet, jotka ovat erittäin ravinteikkaita, pakastetaan pellolla heti keräämisen jälkeen – menetelmä, joka pitäisi ottaa käyttöön useamman eri vihanneksen kohdalla. Pakastaminen ylipäätään näyttää säilyttävän niin ravintoarvon, kuin antioksidanttikapasiteetin suhteellisen hyvin (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Kiireiset vanhemmat voivat siis käyttää smootheihin erilaisia pakastettuja vihanneksia, jotka ovat aina käden ulottuvilla ja usein tuoreita edullisempia.

Elämme jännittäviä aikoja.

Ehkä sekin päivä vielä tulee, kun pakastamme sokerijuurikkaan naatit suoraan pellolla ja myymme sitä ihmisravinnoksi, kun taas juurikkaasta tulee ”lehmänruokaa”. Ehkä sekin päivä tulee, jolloin muita papukasveja ja siemeniä ei enää kuivata ennen niiden käyttöä ihmisravintona, vaan pakastetaan pellolla ennen elintarvikeliikkeisiin lähettämistä. Elämme jännittäviä aikoja!