Vaihda viljelytuotteet puutarhurin tuotteisiin

Kuusi vakavinta sairauden merkkiä ovat tulos liiallisesta viljelytuotteiden käytöstä.

Tiedätkö, mikä on yksi tunnetuimmista Ruotsin vaikutuksista kansainvälisiin ruokalajeihin? Voileipä ja maito sekä lihapullat perunamuusilla (usein jauheesta tehty). Professorina ja ruoan vaikutuksesta terveyteen luennoivana häpeän tätä hyvin paljon. Erityisesti, koska ansaitsemme todella tulla tunnetuksi jostakin paremmasta, maailmanluokan kokkeinemme, jotka voittavat usein kansainvälisiä kilpailuja.

Aloitan usein luentoni näyttämällä kuvan limpusta, banaanista, sokeripaketista ja Snickers-patukasta ja kysyn kuulijoilta, minkä he uskovat sisältävän ”eniten sokeria” – eli millä on korkein glykeeminen indeksi (GI). Lähes jokainen osoittaa yleensä raffinoitua, valkoista sokeria. Mutta, se on väärin. Valkoisen leivän GI on nimittäin korkein.

Minua pyydetään usein tiivistämään terveysohjeeni ”yhdellä lauseella”. Silloin yleensä vastaan: Vaihda maanviljelijän tuotteet puutarhurin tuotteisiin. Toivon viljelijälle kaikkea hyvää, mutta toivon samalla, että hänestä tulisi myös puutarhuri! Yli 90 % lihottavasta ruoasta tulee nimittäin perinteisestä pitkälle jalostetusta maataloudesta. Viljatuotteista, keitetyistä juureksista ja maitotuotteista.

Tosiasia on, että kuusi vakavinta varoitusmerkkiä siitä, että sairaus on kehittymässä, ovat tulosta liian suuresta viljelijöiden tuotteiden käytöstä:

  • Keskivartalolihavuus/ukkomaha
  • Kohonnut verenpaine
  • Kohonnut veren rasvapitoisuus (rasvat, joissa on enemmän kuin 12 hiiliatomia)
  • Kohonnut verensokeri
  • Matala hyödyllinen kolesteroli
  • Kohonnut virtsahappopitoisuus veressä
  • Kohonneet tulehdusarvot – kohonnut C-reaktiivisen proteiinin (CRP) arvo veressä

Miksi leipä on sitten niin pahasta?

Sen lisäksi, kuten todettu, leipä sisältää aivan liian paljon kaloreita ja sen glykeeminen indeksi on liian korkea, niin:

  1. Se sisältää aivan liian vähän kasvikuitua
  2. Se sisältää gluteenia, joka on vahvasti tulehduksia aiheuttava ja vaikuttaa terveyttä heikentävästi – ei vain gluteeni -intoleranteilla, vaan meillä kaikilla. Se kehittää tulehduksen elimistöön ja estää hyödyllisen suolistoflooran uusiutumisen. Sillä on elimistössä vaikutuksia, jotka monin tavoin muistuttavat bakteerimyrkky endotoksiinin vaikutuksia.
  3. Kuumennettuna aivan liian korkeaan lämpötilaan se johtaa suureen kuumennuksen aiheuttamien myrkkyjen synteesiin (joka puolestaan saa aikaan voimakkaan tulehduksen kehoon ja pitkällä tähtäimellä kroonisia sairauksia).

Jo niinkin alhaisessa lämpötilassa kuin 80 asteessa sokeri liittyy proteiineihin (uusia AGE:ksi kutsuttuja synteesejä) ja/tai rasvaan uusia ALE:ksi kutsuttuja synteesejä). Viimeisten 10-15 vuoden aikana on tunnistettu noin sata tällaista ainetta, joista yksi on akryyliamidi, aine, joka sai Hallandin tunnelin rakennustyöt pysähtymään moniksi vuosiksi. Hallandin tunnelin synteesi lisääntyi jyrkästi lämpötilan kohottua yli 135 asteen. Vertaa sitä ”ostoleipään”, joka usein valmistetaan lähes 300 asteessa.

Akryyliamidia löytyy myös meijerituote meesjuustosta/meesvoista ja näkkileivästä sekä paahdetusta leivästä, koska kuumennus ja leivän paahtaminen kymmenkertaistaa (vähintään) akryyliamidipitoisuuden. Erittäin runsaasti AGE:ta ja ALE:a sisältävä ruoka on usein ruskeaksi paahtunutta tai hiilenmustaa, ja itse asiassa kyse on hiilestä. Sellaisen ruoan syöminen on kuin ”vatsa polttaisi tupakkaa”.

Mutta, tämä ei riipu ainoastaan meistä.

Nykyisellä hallituksella on priorisoitu tavoite eliminoida niin kutsuttu ”luokkaan liittyvä sairaus”, mutta kysymys kuuluu, tietävätkö he todella, miten tässä tulee toimia? Jotta näin tapahtuu, poliitikkojemme on aktivoiduttava ja tarvitaan suuria taloudellisia tukia sekä EU:lta että Ruotsista – toistaiseksi tästä ei näy vilaustakaan. Kun Yhdysvalloissa huomattiin, että tupakanviljely oli loppumassa, liittohallitus panosti miljardeja dollareita vaihtoehtoisen viljan tuottamiseen – muun muassa entisiä tupakanviljelijöitä autettiin aloittamaan maapähkinöiden, herneiden ja papujen viljely.

Mer från Prof. Bengmark